Niinpä niin. Ennen joulukuun alkua olin elämäni aikana syönyt tasan kaksi kertaa antibiootteja ja toisella kerralla niistä kahdestakin vain ja ainoastaan varoiksi, koska intissä aikanaan minulta poistettiin viisaudenhampaita ja tyrkkäsivät napit kouraan tulehdusten ennaltaehkäisemiseksi.
Minulle ei oltu joulukuun alkuun mennessä vielä koskaan diagnosoitu lääkärin toimesta minkäänlaisia sairauksia. Ei yhtä ainutta poskiontelon tulehdusta, ei angiinaa, eikä mitään muutakaan vastaavaa tautia. Lapsuusaikaani en tarkkaan muista, mutta tuolloin kai kärsin jonkin kerran korvatulehduksesta, jos muistini ei petä pahasti. Mutta siis ns. aikuisiällä en ole lääkärin pakeilla juurikaan käynyt.
Sairaalassakaan en ole elämäni aikana päivääkään viettänyt, jos ei yhtä yötä varuskuntasairaalassa lasketa kuvioon mukaan. Tuolloin minulla oli hiukan kuumetta ja tohtori passitti allekirjoittaneen varmuuden vuoksi yön ajaksi osastolle.
Yhtään luuta minulta ei ole murtunut, enkä ole ollut juuri missään muissakaan onnettomuuksissa. Muutama haava on kasvoissa ja pari kädessä, mutta yhteenkään niistä ei ole tarvinnut edes tikkejä laittaa. Ainoat tikit, mitä kroppaani on siis tähänastisen elämäni aikana laitettu, olivat ne, mitkä viisaudenhampaiden leikkausjälkiin aikanaan pistettiin.
Diagnosoimattomia kuumetautejahan minulla toki on ollut aina silloin tällöin, kellä nyt ei olisi ollut. Mutta ne ovat menneet ohi melko nopeasti. Vatsataudissa olen ollut aikuisiällä tasan kerran ja se tapahtui toissa talvena. Se kesti tasan yhden yön, jolloin kuume nousi liki neljäänkymmeneen. Pöpö oli historiaa seuraavana aamuna. Ja on muuten ainoa kerta, kun olen sitten aivan lapsuusaikojen oksentanut muusta syystä kuin alkoholin yliannostuksesta, jota sitäkin on tapahtunut hyvin harvoin. Joskus olen sanonut, että minulla on teräsvatsa. No, ensi viikon lauantaista lähtienhän se sitten punnitaan aivan toden teolla.
Mutta siis allekirjoittanut on kyllä kuormittanut yhteiskunnan tehokasta terveydenhuoltojärjestelmää varsin kohtuullisesti, kun laskujeni mukaan olen tosiaankin tarvinnut lääkärin palveluja sitten armeijavuosien tasan kolme kertaa ja teinivuosilta en muista käyneeni lääkärissä kertaakaan.
Mutta joulukuun alussa siis iski angiina, johon söin yhden antibioottikuurin, joka kyllä tehosi, kunnes kaksi päivää kuurin jälkeen iski sama aivan jumalaton nieluun sattuva kipu uudelleen. Siitäpä eivät sitten löytäneetkään minkäänlaista bakteeria, mutta silti antoivat toisen antibioottikuurin. En tiedä tehosiko se, vai paraniko tauti vain aivan muutoin juuri sopivasti jouluaatonaattona. Tehosi tai ei, kipu oli poissa.
Joulun jälkeen sitten aloin taas havaita hieman flunssan oireita. Kurkku ei ole enää kipeytynyt, mutta hiukan flunssaisen oloinen se on ollut jo useamman päivän. Tänään mittasin kuumeen ja mittari näytti 37,4. Taidan huomen aamulla soittaa duuniin ja sanoa suoraan, että tällä jätkällä ei ole mitään asiaa sinne ennen ensi maanantaita. Minä en nimittäin ala riskeeraamaan ensi viikon lauantaina alkavaa reissuani parin hassun työpäivän vuoksi. Ehkä sitten se kaikki onnekas sairastamattomuus tahtoo tulla karman lailla nyt kerralla ja juuri silloin, kun sitä vähiten kaipaisi!
Niin, siitä valmistautumisesta piti sanoa jotain. Puhelimeen olen hommannut pari neljägigaista muistikorttia, jotta ei tila lopu heti kesken kuvia ja videomateriaalia ottaessani. Kaveri tosin hommasi aivan oikeankin videokameran meille reissuun sekä uuden miniläppärin, johon voi myöskin tallentaa materiaalia, jos tila alkaa loppua korteilta kesken. Myöskin pattereilla toimiva puhelimen laturi on hankintalistalla sekä yksi vara-akku sekä puhelimeen, että videokameraan. Eli reissun ikuistaminen ei jää kiinni ainakaan tallennuslaitteista eikä sen kapasiteetista. 🙂
Muuta pientä sälää on myöskin vielä hankkimatta, kuten mahdollisimman pienikokoinen makuupussi. Sellaisen näin jo Anttilassa hintaan 9,90. Moskiittoverkko ja taskulamppu myöskin kuuluvat matkavarustukseen. Tässähän voisi joku kohta jo ajatella, että mille erämaaretkelle sitä jätkät ovatkaan lähdössä 😀
Eräs ystäväni, joka taannoin reissasi pari kuukautta pitkin Intiaa, sanoi hyvin painavasti, että taskulamppu on hyvä olla mukana, koska maan sähköverkon toimitusvarmuuden tietäen, ei voi koskaan olla varma, milloin paremmastakin hotellista häviää sähköt toviksi jos toiseksikin.
Taidan flunssaa potiessani viikon lopun ajan listailla erinäisiä tarpeita, mitä vielä ehkä saattaisi tarvita. Malarialääkeresepti on muuten valmiina terveyskeskuksella, kun vain muistaisin käydä sen sieltä joku päivä hakemassa.
Eiköhän tämä tästä. Yksitoista päivää reissuun ja huomenna päivän valjetessa on lukema tipahtanut jo kymmeneen. 🙂