Kirjoitin aikanaan hermostuksissani, että menisivät sairaanhoitajat lakkoon, kun tuota ininää ja valitusta saa kuulla vuodesta toiseen.
[B]12 800 tehyläistä uhkaa irtisanoutua[/B]
[I]Kaikkiaan 12 800 tehyläistä on mukana järjestön työtaistelutoimena järjestettävässä joukkoirtisanoutumisessa. Palvelussuhteet päättyvät 19. marraskuuta.[/I]
[I]Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola pitää surullisena sitä, että koulutettu hoitohenkilöstö joutuu puolustamaan palkankorotustavoitettaan näin järeästi. Laitinen-Pesolan mukaan irtisanoutumiset lamauttaisivat toteutuessaan koko terveydenhoitojärjestelmän.[/I]
Lähde: http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id72307.html
Elämäni ensimmäinen kesäduuni, lukiossa ollessani, oli Taipalsaaren seurakunnan kirkkovahdin pesti. Toimenkuvaani kuului kirkon käytävien imurointi päivittäin ja sitten lähinnä istuskelinkin kirkon portailla ja kerroin turisteille, että milloin paikka on rakennettu ja niin edelleen. Kerran viikossa leikkasin pihanurmen. Kuusi tuntia päivässä lähinnä istuskelua ja kotiin. Ehdin kesän aikana lukemaan kasan kirjoja ja kuuntelemaan levykokoelmani ainakin kymmeneen kertaan läpi kannettavalla cd-soittimella, jonka ostin, kun sain ensimmäisen tilin. Tietysti kesäduunit harvemmin vaativat mitään koulutusta ja sen mukainenhan palkkakin tietysti on. Se oli kyseisessä duunissa varmaankin liki samaa luokkaa kuin jäätelönmyyjillä. En enää edes muista, paljon minulle siitä maksettiin ja vaikka se toki sen aikaisessa elämäntilanteessa ihan ok liksa olikin, niin nykyään se varmastikin tuntuisi lähinnä hyvältä vitsiltä, siis ainakin jos katsotaan sitä ilman mitään indeksimuutoksia näiden vuosien aikana. Mutta eivät kait noiden jäätelönmyyjien liksat viime kesänäkään mitään järin huimia olleet.
Nyt tällä hetkellä olen duunissa, johon ei käytännössä vaadita mitään koulutusta, eikä kyllä teoriassakaan. Työnkuvani on aivan järjettömän simppeli eikä duunikaan mitään äärimmäisen raskasta fyysisesti ole, vaikka en nyt sanokaan, että se mitään aivan kevyttäkään olisi. Kuitenkin se on sellaista, että kun laittaa aamulla aivot narikkaan ja neljältä iltapäivästä kytkee virran takaisin päälle himaan lähtiessään, niin voi olla tyytyväinen. Ja tietysti on vielä tyytyväisempi, kun on tilipäivän aika. Noista kirkkovahdin päivistä on tultu nimittäin siihen, että melko karkeasti arvioituna tästä duunista, mitä nyt teen, maksetaan aika tarkalleen kaksi kertaa niin paljon kuin silloin maksettin. Tietysti siis inflaatio on syönyt reaaliansiota paljon näiden aikojen välillä, sehän on selvä, mutta kuitenkin ihan reaalisestikin ostovoimani on tällä työllä huomattavan paljon parempi. No, mitä minä tällä koko sepityksellä oikein ajoin takaa?
Maassamme on töitä, joihin vaaditaan jonkin asteinen koulutus ja joista maksetaan vähemmän palkkaa kuin nyt tekemästäni työstä. Miten ihmeessä voi olla näin? Eikö koulutusasteen ja työn vaativuuden pitäisi olla yksi selkeä peruste palkkaa määriteltäessä? Toki sen pitäisi olla, mutta kun se nyt ei läheskään aina vain ole. Eri alojen palkanmaksuperusteet kuitenkin määrittyvät melko paljon niiden maksukyvyn mukaan. Ja se pitäisi myöskin ymmärtää julkisen sektorin töitä katsottaessa. Tai ymmärtää ja ymmärtää, kyllä sen varmasti jokainen käsitää, mutta eri asia on sitten se, että haluaako sitä [I]ymmärtää[/I]. Siitähän lopulta on kyse sairaanhoitajienkin nyt tapetilla olevassa palkkakiistassa.
Olen lukenut tämän asian tiimoilta erinäisiä kommentteja puolesta ja vastaan ja vähän siltä väliltä. Sairaanhoitajien oma argumentti on miltei aina se, että he ovat korkeakoulututkinnon suorittaneita, joilla on vastuullinen ammatti ja toinen lisäargumentti on monesti se, että on olemassa toisen alan työntekijöitä samalla koulutustasolla(eli AMK-tutkinto), joiden palkat ovat hyvin eri lukemissa. Tässä he monesti tykkäävät käyttää vertailukohtana insinöörejä. Miksi insinöörille maksetaan parempaa liksaa kuin sairaanhoitajalle, vaikka koulutustaso, noin teorian tasolla ainakin, on sama? Esitänkin vastakysymyksen, että mikseivät sairaanhoitajat käytä vertailukohtana tradenomeja, joiden keskimääräinen palkkataso on käsitykseni mukaan alhaisempi kuin sairaanhoitajilla ja joilla on myös sama koulutustaso kuin heillä? Haiskahtaako hiukan populismilta?
En sano, että sairaanhoitajien palkkoja ei pitäisi hilata ylöspäin. Enkä sano, etteikö sairaanhoitajien palkkataso olisi hieman liian alhainen osittain myös siksi, että se on naisvaltainen ala. Tradenomien sukupuolijakauma on käsitykseni mukaan naisvoittoinen. Insinöörien miesvoittoinen. Tässä voisi joku nähdä selvän kuvion. Miksi minä en sitä sitten näe? Koska se on vain osa totuutta. Kyllä aivan takuulla sukupuolella on ollut historiassa oma merkityksensä sairaanhoitajien arvostuksen vähyyteen palkkaneuvotteluissa. Koko totuus kuitenkin syntyy silloin, kun katsotaan eri alojen palkanmaksukykyä, se on julmaa, mutta niin se vain on. Siksi myöskin minulle maksetaan tällä hetkellä huomattavasti paremmin liksaa kuin vaikkapa jäätelönmyynnistä, vaikka toimenkuvani ei ole yhtään sen vaativampi, jos ei sitten ehkä fyysisessä mielessä, vaikka joku ihQ jäätelönmyyjätyttö nyt pillastuisikin ja alkaisi valittaa jännetuppitulehduksista. Jäätelönmyynti ei ole mikään kultakaivos, logistiikkabisnes, ei ehkä kultakaivos, mutta hyvin tuottoisa ala kuitenkin. Markkinamekanismi on hyvin yksinkertainen juttu. Kysyntä ja tarjonta ja likviditeetti. Vaikka sitä yleisesti ottaen tahdotaan ajatella lähinnä hyödykkeiden kaupan toimintona, niin yhtälailla se on myöskin työnantajan ja työntekijöiden välisen symbioosin mekanismi. Mitä enemmän työnantajalla on likviditeettiä, sitä helpommin se joustaa palkoissa. Milloin julkinen hallinto olisi omannut huiman maksuvalmiuden?
Sairaanhoitajat tahtovat nyt itselleen 24 prosentin palkankorotusta tai he irtisanovat itsensä ja pistävät kaikki maamme sairaalat täysin toimintakyvyttömiksi. Kuka oikeasti uskoo tähän? Haluaisin ihan oikeasti nähdä sen päivän, kun sairaanhoitajat vain pistäisivät hanskat tiskiin ja jättäisivät kaikki potilaat sänkyihinsä. Näinhän siis käy jos ei päästä heidän vaatimaansa palkkasopimukseen. Perustuslain mukaan valtiovalta on vastuussa potilaiden turvallisuudesta, laki on hyvin yksiselitteinen ja siis valtiovalta toteuttaa lakia palkkaamalla sairaaloihinsa henkilökuntaa. Hoitajat eivät siis ole viime kädessä vastuussa potilaiden kohtalosta, se on tullut selväksi. Kuitenkin tahtoisin nähdä sen päivän, kun ihan oikeasti niin käy, kuten äsken sanoin. No, veikkaan, että valtiovalta ja kuntasektori tulee seuraavan kuukauden sisällä taipumaan hoitajien vaateisiin ja palkkaa nostetaan ainakin melko lähelle tuota mainittua prosenttia, eihän hallituksella tässä ole vaihtoehtoja. Varmasti neuvotteluja kuitenkin käydään aivan viimeiseen asti, siitä olen ihan varma. Helpolla ei kukaan luovuta.
Kyseinen tilanne ajaa sitten kunnat nostamaan veroprosenttiaan, se on päivänselvää. Jostainhan niihin palkkoihin vaadittavat varat on otettava. Julkisuudessa on puhuttu, että kansa tukee sairaanhoitajien työtaistelua ainakin jollain tasolla. Mielenkiinnolla odotan aikaa, kun se kansan tuki näkyy heidän veroprosentissaan. Kysyinkin tänään ihan huvikseni työnjohtajaltamme, että olisiko hän valmis maksamaan vaikkapa prosentin enemmän veroja, että sairaaloissamme olisi edelleen koulutettua ja pätevää kotimaista henkilökuntaa? Hän sanoi, että kyllä sen varmaankin maksaisi, koska pitää asiaa melko tärkeänä. Koska nythän on julkisuudessa paljon myöskin argumentoitu sillä, että meidän kouluttamamme väki painuu ulkomaille tekemään samoja töitä, koska palkkaus on niin paljon parempaa. No miten paljon parempaa se sitten on? Siskoni on asunut vuositolkulla Norjassa ja opiskelee siellä parhaillaan sairaanhoitajaksi. Hän kertoi, että sairaanhoitajan keskiansio vuodessa on noin 400 000 kruunua, eli karkeasti 50 000 euroa ennen veroja. Eli noin 4000 euroa kuukaudessa. No onko se nyt sitten paljon vai vähän? Mitä minä yhtään Norjan hintatasoa tiedän, niin ei siellä sairaanhoitajan ostovoima ole järin paljon suurempi kuin täällä. Suurempi se tietysti on, mutta kannattaako sen eron vuoksi sitten vaihtaa maata? Itse henkilökohtaisesti nauran nyt TEHY:n puheenjohtajan Laitinen-Pesolan puheille sairaanhoitajien joukkopaosta ulkomaille. Kentältä oli kuulemma kuulunut sen kaltaista viestiä. No, samaa populismia kuin tuo insinöörivertauskin. On eri asia puhua ulkomaille lähtemisestä kuin oikeasti lähteä.
Nyt kirjoittamani tekstin perusteella joku saattaisi ajatella, että olen hyvin paljon vastaan hoitajien näkemyksiä ja palkkavaateita. En ole suoranaisesti mitään vastaan enkä minkään puolesta, mutta sanon vain, että joku järkikin tässä voitaisiin säilyttää. Nyt sitten joku kysyy, että mikä järki pitää säilyttää, kun duunista, joka on vaativaa ja kuulemma raskastakin ja vielä korkeasti koulutettua, maksetaan selkeästi liian vähän palkkaa? Insinöörien palkat maksavat yksityiset yritykset, joiden kassavirrat ovat hyvin eri tasoa kuin kuntasektorin. Deal with it!
Tietysti nyt kyseessä on poliittinen ratkaisu ja sinänsä kaadankin vastuun loppukädessä hallitukselle. Nykyinen istuva hallituksemme nousi pallille populistisilla lupauksilla sairaanhoitajien palkkojen korotuksista. Hallitus ei voi olla lopulta, viimeistään kuukauden päästä, taipumatta TEHY:n vaateisiin, se on aivan päivänselvää. Nyt vain mielenkiinnolla odotan sitä hetkeä, kun aletaan puimaan jälkipyykkiä siitä, että kuka koko lystin maksaa. Sanoisinkin siis, että tulevien palkkaneuvottelujen lopputulos on helppo arvata. Aika näyttää vain sen, että millainen tulee yleinen näkemys sairaanhoitajien asemaa kohtaan sen jälkeen olemaan. Veikko Vennamon sanoin, kyllä kansa tietää, ei milllään pahalla.
Loppukevennykseksi musiikkia suoraan sieltä itsestään…