Kävelin tänään kirjastoon, sivukirjastoon kun rakas pääkirjastomme on ilmastointirempan vuoksi suljettuna elokuun loppuun. Helvetin kivaa, kun eivät ilmeisesti edes roudaa sieltä kirjoja muihin jos haluaisi, mutta onneksi noissa sivupaikoissakin on sentäs ihan kohtuullinen valikoima.
Mä nyt päätin aloittaa itseni sivistämisen, tai itseasiassa tämä niinsanottu ”projekti” nyt on sitä varten, että mä näen, miten paljon lopulta mua kiinnostaa tietyt asiat. Viittaan niihin valtio- ja yhteiskuntatieteisiin. Pintapuolisesti ne ovat aina olleet jollain tapaa itselleni mielenkiinnon aihe, mutta aiemmin se kiinnostus on jäänyt lähinnä päivänpolitiikan seuraamiseen ajankohtaisohjelmista ja lehdistä.
Lainasin Juhani Suomen paljon kohua herättäneen kirjan Pysähtyneisyyden vuodet: Mauno Koivisto. Se kertoo Suomen poliittisen johdon (ja presidentin) reagointia ulkopolitiikassa lähinnä Neuvostoliiton suhteen. Suomihan ei tämän kirjan jälkeen käsittääkseni enää kirjoittanut lisää, koska ilmeisesti häneltä evättiin pääsy joihinkin arkistoihin. No, tästä voin muistaa väärinkin, mutta kunhan olen tämän kirjan lukenut, niin aion ottaa selvää siitäkin, että mikä olin todellinen syy Suomen päätökselle lopettaa lisäosien kirjoittaminen.
Lähestymiseni nyt poliittista historiaa on ehkä hiukan jonkun mielestä väärä, mutta lopulta onko sillä niin suurta merkitystä, että meneekö kuinkakin kronologisessa järjestyksessä. 80-luvun ymmärtäminen on itselleni kuitenkin melko helppoa vielä, koska olen lukenut joitakin muistelmia liittyen sen vuosikymmenen kasinotalouden järjettömyyksiin ja myöskin niistä oli jo aistittavissa tietynlainen poliittinen haju joskin toki niiden kirjojen pääteema oli lähinnä raha ja se, miten sen käytössä mentiin ihan metsään. No, luotto- ja vakuusoikeutta hiukan lukeneena osaan tänä päivänä hiukan käsittää sen ajan lainasyndikaattien toimintaperiaatteita. Nyt haluankin nähdä sen toisen puolen tästä yhteiskunnasta siltä ajalta, eli sen, mitä meidän rakas valtiopäämiehemme apulaisineen teki (tai jätti tekemättä) suuren ja mahtavan Neuvostoliiton varjossa.
Mä ymmärrän, jos jotakuta politiikka ei kiinnosta pätkääkään. Helpostikin.
Mutta joo. Saa nähdä, mihin tämä projektini vielä vie ja sillä nyt ehkä viittaan vähän siihen, että mitä sitä ehkä vielä ”isona” haluaisi tehdä.
Bilbo Bagginsin sanoin: ”[I]It’s a dangerous business, Frodo, going out of your door. You step into the Road, and if you don’t keep your feet, there is no knowing where you might be swept off to.[/I]”