Tulin juuri salilta. Paino 82,7 kiloa. Tein selän ja runttasin pari sataa vatsaa siihen päälle. Jos, siis jos, olisi rasvaa vähemmän, niin kai tuossa jonkin näköinen päkki alkaisi hahmottua talven rehkimisen tiimoilta. Mutta taitaa olla niin, että ei mulla taida olla motivaatiota itseäni kevään tiimoilla niin paljoa rääkätä, että paria kiloa puhdasta ihraa kropasta pois ottaisin. Joten se siitä. Hyvä fiilis on kuitenkin.
Piirustusprojekti perjantaille on pahasti, hyvin hyvin pahasti kesken, mutta ainakin vielä tiedän, että sellaisen viitisen tuntia kun vielä kunnolla jossain välissä siihen paneudun, on se enää loppusilausta vailla. Kyllä se siitä, ei vieläkään edes stressaa koko asia.
Mutta siis, sali, piirtäminen, kirjoittaminen, kaikki kivoja harrastuksia. Kuitenkin välillä tuntuu siltä, että jotain puuttuu. En vain yhtään tiedä, että mitä. Siis minulla kun on välillä vain liikaa aikaa! En olisi uskonut, että sanoisin noin nyt kesän korvalla, mutta niin vain tuntuu välillä olevan. Ja se ärsyttää aivan suunnattomasti. Toisaalta kyllä tiedän, mihin minun [i]pitäisi[/i] sitä ylimääräistä aikaa käyttää. Lukemiseen.
Minulla kun on aina koko ikäni ollut sellainen huono ominaispiirre, että olen äärimmäisen huono ryhtymään koskaan mihinkään, vaikka sitten kun kerran johonkin ryhdyn, myöskin sen teen loppuun. Jos nyt ei lasketa monen monituisia kirjoituksia, jotka lojuvat edelleen tuossa koneeni työpöydällä kuin odottamassa valmistumistaan. Mutta se on hiukan eri juttu. Olen vain päättänyt, että ne odottavat siinä niin kauan, kunnes saan niihin lisää jotain sisältöä. Mutta noin muutoin kyllä teen sen, minkä aloitan, se aloittaminen ei ole aina kaikista helpoin juttu ja sen olen saanut todeta viimeisen vuoden aikana piirtämisprojekteissanikin monen monituista kertaa.
Se on melko hassua sinänsä, kun kuitenkin kaikki nämä asiat, mitä teen, piirrän, kirjoitan, ovat hyvinkin mielekästä puuhaa sitten, kun siihen todella paneudun. Salilla käyminen on lopulta ainoa seikka, joka tulee kuin selkärangasta. Sitä ei onneksi tarvitse edes pohtia, että lähtisikö vaiko ei.
Mutta siis, esimerkiksi huomenna minulla olisi iltapäivästä takuulla useampi tunti aikaa jollekin. Tokihan voisin piirtää, mutta siihen minulla on myöhemminkin aikaa, enkä tykkää piirtää päivänvalossa kovin usein, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. Päätin jo ainakin alustavasti, mitä huomenna teen. Otan auton, ajan kaupungille, linnoitukseen ja Myllysaareen ja otan kasan valokuvia. Tuossa päivänä eräänä tajusin, että en ole oikeastaan koskaan tallentanut kameralla omaa kotikaupunkiani, kuin muutamaan hassuun otokseen, jotka taitavat galleriassanikin olla. No, katsotaan, jos sitten vaikka lähtisin napsimaan niitä kuvia.