Lentoliput on varattu ja siis samalla ostettu. Lähtö on päivää vajaa tasan puolen vuoden päästä, 17. tammikuuta. Sinne on vielä sinänsä melko pitkä aika, mutta onneksi sitä ennen on tehtävääkin. Ei välttämättä niin järin mielekästä tehtävää, mutta pakollista ja tietyllä tapaa sellaista tehtävää, että ne kun olen saanut suoritettua, niin tuleva reissu tulee olemaan senkin puolesta niin mukava, että fiilis lähtiessä, henkilökohtaisen elämän solmujen auettua, on taatusti varsin erilainen kuin nyt.
Se kun on jännä juttu, että vaikka tiedostan aivan hyvin, että asiat tulevat menemään niin kuin ne olen suunnitellut ja täten voisin tavallaan huokaista helpotuksesta jo nyt, niin siltikin olen aina ollut sillä tavoin melko periaatteellinen ihminen, että en niin tee.
Koska vaikken aina olekaan ollut niin hirmu fiksu, niin siltikin, jos minä tiedän edessäni olevan sekä hyviä että huonoja asioita, hoidetaan ensin ne huonot alta pois ja sen jälkeen voidaan nauttia niistä hyvistä ilman huolia ja murheita. Tuo periaate on aina ollut osa mentaliteettiani. Ja niin siis nytkin tehdään.
Sitä on vain niin vaikea selittää, että miksi ihmeessä siltikin on välillä niin kova stressi ja ahdistus. Siihen kun vaikuttaa niin moni muukin asia, kuin ne, jotka nyt ovat työn alla ja jotka siis poistuvat painamasta mieltä vuodenvaihteeseen mennessä.
Taas kerran mainitsin tästä ja en edelleenkään aio sen suuremmin valottaa sitä, mistä seikoista on kyse. Ainoastaan sen sanon, että joskus, sitten joskus paljon paljon myöhemmin, kun asiat ovat olleet ja menneet ajat sitten ja aikaa on tosiaankin kulunut hyvin paljon, saatan kertoa ihan julkisesti kaikenlaisia mielenkiintoisia juttuja. Nyt niiden aika ei vielä ole.
Lento siis lähtee puolen vuoden kuluttua ja silloin olen valmiina lähtöön. Nyt pitäisi vain keksiä jotain järkevää tekemistä odotusajalle. Jos sitä vaikka aloittaisi siitä, että sunnuntaina kävisi lataamassa salikorttiin kuukaudeksi virtaa. Johan tässä on monta päivää laiskoteltu. Huomenna menen rannalle grillaamaan itseäni. On luvattu hyvää keliä ja se on käytettävä hyväksi. Rantakelit ovat olleet kortilla tänä kesänä.
Eli eipä taaskaan mitään järin tähdellistä, ainakaan niin, että kukaan tästäkään merkinnästä mitään kostuisi. Mielenkiintoista siltikin huomata vain se todella erikoislaatuinen seikka, että näitä kuitenkin kerrasta toiseen jotkut omituiset ihmiset lukevat.
Minulla oli tänään koko päivän eräs kirjoituksen aihe päässäni ja se on siellä edelleen. Nyt olen vain aivan liian väsynyt kirjoittamaan mitään ajatusta vaativaa, joten jos se huomenna sitten näkisi päivänvalon. Pohdiskeleva kirjoittaminen on ollut viimeisten parin kolmen viikon aikana aika vähissä ja se ei johdu vähiten siitä, että olen ollut vain välillä niin järjettömän poikki fyysisesti. Hyvää viikonloppua vain mussukoille. 🙂