Tänään vasta varmistui kaikki hommat niin, että mun ei tarvi enää miettiä, että pääsenkö lähteen vaiko enkö pääse. No tavallaan varmaa se lähteminen oli, mutta hirvee homma käytännön järjestelyissä. Vähän helpottaa jo. Ylöjärvi here I come!
Kuukausi tasaisen kovaa treeniä takana ihan näinä päivinä ja kyllä on pakko sanoa, että on kyllä hyvä fiilis siitä. Eipä tuo vielä mitenkään kovin kummoisesti näy kropassa, mutta pikkuhiljaa. Rasvaa olen saanut poltettua kyllä melko hyvin. Nyt on kyllä vähän samanlainen mentaliteetti kuin joku pari kolme vuotta sitten. Tätä menoa jatketaan kyllä pidempäänkin.
Ensi lauantaina tulee kolme viikkoa haukun kuolemasta. Aika pitkiä pätkiäkin on mennyt välillä, että en ole edes ajatellut kamua. Sinänsä ihan hyvä juttu. Miten musta tuntuu, että mä varmasti vielä kännipäissäni ensi viikonloppuna jollekin tilitän siitäkin. 🙂