Junamatkalla yritin nukkua, muttei siitä oikein mitään meinannut tulla. Pari lyhyttä torkkua taisin ottaa. Ja leffan katsomisestakaan ei tullut mitään kun Valtion Rautateiden pistokkeista ei tullut minkään tasoista jännitettä. Konnari yritti selvittää asiaa, mutta selvityksen tasolle se sitten jäikin. Paskan myivät. No, onneksi tuo junamatkustus on niin pirun halpaa, että ei palvelun tason ajoittainen tippuminen juurikaan harmita. Sarkasmia? Ai oliko?
Päivällä Weeruskassa krapulapizzaa ja kolme isoa tuoppia limua. Teki oikein hyvää, joskin ensin tuli hirveä ähkyällötys, mutta rasva ja suola ajan myötä nosti krapulafiiliksen miltei normaalille tasolle. Liskojen yötä toki odotellessa. Pizzaa syödessäni samalla seurailin ravintolan ihmisvilinää ja mielessäni totesin, että nyt kyllä varmaan kelpaisi ihan mikä tahansa kaksijalkainen ja melko normaalipainoinen. Naapuripöydän neiti tai tarjoilijatyttö, aivan sama. Hyi minua.
Jos sitä kohta yrittäisi nukkua. Olotila toivottavasti aiheuttaa senkin, että kirjoittaminenkin on ihan sitä ja tätä.