Viikolla pistin asioita vähän tärkeysjärjestykseen ja myös kohtuullisesti sain ajettua tulevaa kesätyöasiaa eteenpäin. Pitäisikö olla tyytyväinen itseensä? No ehkä, mutta nyt ei olla. Koska kuontalo parhaillaan muuttuu hiusten sekä leukaparran kasvaessa(josta toki voi melko helpolla hankkiutua eroon), niin loogisesti siirrymme kohti seuraavaa tavoitetta.
Aloin nimittäin kelata, että siitä on pitkä aika kun olen viimeeksi käynyt salilla. Ja sehän ei muuten käy päinsä. Jos tässä elämässä vielä kerran haluaa sikspäkin ja muutenkin kropan kuntoon niin aika alkaa olla käsillä. Se on sitten kolmevitosena jo melkoisen työn ja tuskan takana, joten nyt on sen aika. Ensi kesään on lyhyt aika joten se ei ole motivaattori, kesä menee muutenkin töiden parissa, mutta otetaan tavoitteeksi reilun vuoden päästä häämöttävä kesä ja silloin tämä poika lupaa olla elämänsä kunnossa.
Aikanaan tuli treenattua melkoisesti, mutta eräs hetki elämässä romutti siitä työstä melkoisesti kun ei yläpää kestänyt sen hetkistä elämää ja paino putosi radikaalisti. Sen myötä myöskin lihaskudos koki melkoisen degeneroitumisvaiheen. Joten otetaan vanha asenne päälle ja katsotaan, vieläkö pystytään. Hankintalistalla on siis salikortti, proteiini/hiilari-palautusaineet ja kreatiinit.(vaikka CatchMe kovasti väittääkin, etten kreatiinia tarvitse, mutta itse kyllä tiedän mistä siihen on ja henkilökohtaisesti se kyllä aikanaan avitti kehittymistä selvästi)
Vanhat saliohjelmat on tallessa, pitänee kuitenkin hieman rukata niitä uusiksi sen osalta, että jalkatreeniä on lisättävä joku viitisentoista pinnaa entiseen. Jalat on niin helvetin paskassa kunnossa ja niistä on lähdettävä liikkeelle. Yläkroppa tulee kyllä mukana. Niiden lihasmuisti on niin paljon paremmin rääkätty aikanaan 😛
Sitäpaitsi yksi hienoimmista tunteista mitä voi kokea on se kun kömpii salin saunan lauteelle miltei euforisessa tilassa täysin poikki niin, että kädet hädin tuskin taipuu suoraksi treenin jälkeen muutamaan minuuttiin.
Kyllä se siitä lähtee.