Ulkona on melko kolea keli, ilmatieteenlaitos ilmoittaa lämpötilaksi seitsemäntoista astetta. Tämän seikan jo eilen tiedostaen, kävin Myllysaaren hyppytornin juurella grillaamassa itseäni kolmisen tuntia ja nyt ovat vihdoin ja viimein, koko kesän tilauksessa olleet selvät uikkarirajat saavutettu.
Eilen oli aivan loistokeli. Veden pintalämpötila oli 20 astetta ja se on meikäläiselle vielä liian vähän, jotta järvessä pidempiä aikoja viihtyisin, eli täten uimareissut jäävät vain pulahduksiksi. Kunhan nyt vähän auringon paahteessa edes viilentää.
Parisuhteettomuus on jollain kummalla tapaa jännä flow-tila. Siihen putkeen kun pääsee, niin lopulta se ei pahasti enää edes häiritse. Ei oikeastaan häiritse milloinkaan muulloin kuin silloin, kun näkee aivan optimaalisen näköisen naisen, sellaisen, mitä voisi vain tuijotella tuntitolkulla ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että omasta mielestään siitä näkymästä ei löydy virheen virhettä.
(Tässä kohtaa pitää sitten kuitenkin painottaa, että kyseessä ei ole sama asia kuin julkisesti todetut virheettömät ihmiset, vaan asiaan vaikuttaa persoonallinen maku ja joskus hyvinkin moninainen sellainen.)
Kyllä noita aina välillä vastaan tulee ja uimaranta ei ole välttämättä paras mahdollinen paikka, jos näiltä tilanteilta tahtoisi välttyä, siksipä tämä seikka nyt mieleeni tulikin, kun tosiaan eilen aurinkoa ottaessani näin pari hyvinkin potentiaalista naisihmistä.
Sellaisen naisen näkeminen, mikä omaa silmää hivelee, aiheuttaa yleensä haikeutta, koska sitä helposti sitten vain kelaa, että mitä jos. Kuitenkin sitä on sen verta saamaton, että ei kovin herkästi ketään lähesty normaaliympäristössä. Se on sikäli sääli, koska ihmisten luonteenpiirteistä johtuen jää taatusti maailmassa monen monituista suhdetta syntymättä ihan vain siitä syystä, että ei saada aikaiseksi tai ei uskalleta, joka on kaiketi melko pitkälti sama asia.
No, oli miten oli, niin kunhan nyt totesin, että tässä flow-tilassa oleminen sujuu melko hyvin. Ainoastaan siis mentaalisia turhauma/harmitus/ärsytys- piikkejä syntyy siis silloin, kun vastaan tosiaankin tulee tilanne, jossa todella tekisi mieli sanoa jollekulle jotain tai ainakin ottaa selvää että onko sillä joku körmy jo kotona odottamassa.
En minä tiedä, olen tietysti siis ihan saatanan nirso. Ja muuten ylpeä siitä. Tiedetään, on vähän ylimielinen ja itsensä tiedostava olo, mutta ei muuten kiinnosta. Illan suussa jos sitä painelisi salille. Tosin se on se toinen paikka, missä niitä täydellisen näköisiä naisia sitten näkee. No, ehkä minä kestän.