Varmaan vähän jengi katsoi pitkään, että kukahan kaistapää tossa kävelee, kun mä äsken kävelin työterveysasemalta pois ja naureskelin kuin hangon keksi. Ei voinut mitään, ihan totaalisen spontaania. Tuli oikein todettua itselleni, että näin spontaania totaalista naurua ei ole tullutkaan aikoihin.
Kävin näyttämässä korvaa ja hoitsu otti eka vastaan ja kyyläsi molemmat ja sanoi, että ne on ihan tukossa. Kyseli, että putsaanko mä niitä miten? Sanoin, että on kyllä ihan yleensä tapana putsailla pumpulipuikoilla melko tasaiseen. Sanoi mulle, että ei pitäisi, että kyynärpäätä isompaa ei saisi korvakäytävään tunkea. Vähän yllätyin. Sanoi, että sillä korvavahan saa vain paremmin jumiin syvälle.
No, se huuhtoi jollain ruiskulla nuo molemmat ja tuntui, että mähän kuulen ekaa kertaa elämässäni ihan toden teolla. :O
Kun astuin pihalle talosta, niin repesin. Ihan totaalisesti. Maailmassa on diskanttiääniä 😀 Kipeetä. Kyllä mulla on ihan hyvä kuulo ollut aina. Muistan kun intinkin tulotarkastuksessa ei ollut yhtään ongelmaa kuulla mitään. No, voihan olla, että niistä ajoista tuo nyt sitten on vasta viime aikoina muuttunut, kun hoitajatäti sanoi, että joskus noin vain käy. Kun sanoin, että olin uinut paljon, niin vesi on voinut turvottaa korvakäytävässä olevaa vahaa entisestään ja nyt sitten vain mennyt ihan totaalilukkoon. No, oli miten oli, niin tämä fiilis on melko absurdi. Lähimuisti ei ainakaan nimittäin muista, että yleensä kaikki olisi kuulostanut tältä. Joo, naurakaa vaan, niin mäkin teen. 😀