Olo on vähän kuin olisi hakannut päätä johonkin lastulevyyn. Koskee ja ahdistaa, koska moinen hakkaaminen on aina ihan oma valinta. Fyysisesti ei ehkä sitten niinkään, mutta henkisesti kyllä. Se, että mistä moinen johtuu, on toki hyvin monimutkainen juttu. Osansa on tietysti ihan puhtaasti vain sillä seikalla, että tulipa tuossa juuri pidettyä itsensä tasaisessa humalatilassa sen vajaat kolme vuorokautta ja tunnetusti ainakin itselläni krapulassa fiilikset aina heittelevät melkoisesti. Mutta siis ei fiilis lopulta nyt niin järin paha ole, koska tiedostan sen, että tämä morkkis on ihan puhdasta kemiallista jälkitilaa. Bileet kun nimittäin olivat kerrassaan loistava, ihan loppuun asti, joskin vähän ne painuivat sitten hieman överiksi meidän kolmen päivän viinahuuruisen huumorin myötä ja siihen voitaisiinkin sitten tulla seuraavaksi.
Niin, siis sain hiukan kyselyjä siitä, että mikä on henkilökohtainen suhteeni Nokkoseen ja vastataan nyt sitten, että hyviä ystäviä me ollaan. Herranjestas kun taas oli ehkä vuoden älynväläys vääntää vitsiä moisesta jutusta. Me perkeleen huomiohuoraajat. No mutta, kelaa siitä sitten kuka mitä kelaa, niin meillä oli kuitenkin ihan pirun hauskaa. 🙂 Joten eipä siitä nyt sen enempää. Kiitos ja anteeksi.
Torstaina tosiaan mentiin laivalle ja monia tapahtuneita juttuja on varmaan melko turha alkaa tässä erittelemään. Alkoholia kului yllättäen runsaanlaisesti ja hyvin tuli syötyä. Ainoa seikka, mikä toden teolla jäi harmittamaan oli se, että niin monen ihmisen kanssa jäi keskustelematta kokonaan, joita olisin tahtonut hieman jututtaa. Omat bileeni jäivätkin melko lailla meidän hytin asujien neljän hengen sompailuksi, joskin muutama cityläinen toki kävi silloin tällöin liittymässä remmiin. Ei tähän nyt varmaankaan tarvinne alkaa mitään listaa henkilöistä kirjoittaa, keiden kanssa juttelin, itsepä tietävät ja kiitos kaikille vain hyvästä seurasta. Kuvia odotellessa ja niin poispäin. Niin no se toki hiukan jäi harmittamaan, kun tosiaan sitten olivatkin päättäneet pitää laivan saunaosaston suljettuna poismenomatkan aikana.
Eilen kun laivalta päästiin pois niin suunnistettiin Nokkosen kanssa Sporttiin ja siitähän ne bileet sitten jatkuivat. Paikalle saapui myös muutamia cityläisiä. Hyvä vanha kaverini vaimonsa kera saapui myös paikalle ja heidän kämpälleen sittemmin myös päädyimme yöpymään, kunhan ensin oltiin kierretty jokin karaokebaari Helsingin keskustassa, nimeä en muista, sekä eräs Kallion laaturäkälä. Pilkku puoli kahdelta ja nukkumaan. Aamulla oli niin freesi olo, että ei mitään rajaa. Neljältä junaan ja kävin syömässä oloa hiukan parantavaa rasvaista pikaruokaa ja äsken suihkun kautta matkan liat pois ja nyt ollaan siis tässä. Huomen aamulla kuudelta töihin. Kiinnostaa ihan kympillä.
Tähän perään voisi kait todeta, että kuten jo tuossa jokunen aika aiemmin kirjoitin siitä, että aina kun lähden pois kotimaisemista, alkaa ajatukseni kulkea. Nyt kävi tietysti aivan samalla tavoin. En oikein osaa sitä sanoa, että mikä siinä on, kun maisemat ovat jotain aivan toisia kuin normaalisti totutut, niin sitä vain alkaa miettimään paljon asioita. Niitä asioita en ole vielä ihan täysin saanut järjestykseen, joten en niitä nyt sitten tähän sen enempää kirjoita, mutta varmasti kunhan nyt saan edes kunnolla nukutuksi niin, että ei ole näin hirveä horkka. Jopa sitten jo huomenna.