No kirjoitetaas nyt, kun kerta sen verta kova vimma on juuri nyt asian tiimoilta päällä.
Kevättalvesta kävin tenttimässä kansantaloustieteen tentin, josta muistaakseni kolmosen sain. Yhdelläkään luennolla en jaksanut käydä istumassa vaan hain kirjastosta muutaman asiaan liittyvän kirjan ja luin kaikki peruskäsitteet ja niillä mentiin.
Kansantaloustiede on monien kauppatieteitäkin lukevan mielestä hyvin raskasta ja melko kuivaa, enkä sinänsä yhtään ihmettele. Kuitenkin kansantaloustiede tieteenalana on vain yksi osa kokonaisuutta. Pitäisi kait puhua ihan yleisesti yhteiskuntatieteistä, koska kuitenkin vaikkapa käsite markkinatalous on vain yksi mekanismi, mikä sijoittuu sille kartalle ja monia asioita ohjataan poliittisin päätöksin ja lakipykälin joita poliitikot säätävät.
-Leonidas- postasi linkin edellisen blogimerkintäni kommentteihin ja lukaisin sen. Siinä mainittiin David Humen havaintoja ja monet vielä nykypäivänäkin ns. tunnustettavat kansantalouden lainalaisuudet ovat sekä Humen, että Adam Smithin käsialaa ja herrathan elivät vuonna yksi ja kaksi. Näitä perusperiaatteita siis tuossa kevättalvella luin ja huomasin, että kokonaisuutena kansantaloustiede on aivan järjettömän suuri ja riittävän pitkälle mentäessä vaatii melkoista aivokapasiteettia, että jaksaa pyörittää niitä ajatusmalleja päässänsä ja mielestäni sana [I]jaksaa[/I] sopii siihen parhaiten. Niitä lukemalla ja käsittelemällä ymmärsin, miksi aikanaan erään lukioaikaisen ystäväni isä Cum lauden kansiksesta yliopistossa suorittaneena sanoi, että se tie on raskas ja moni sen kanssa vielä tuskastuu. Kyseistä asiaa kohtaan pitää olla melkoinen mielenkiinto tai se jaksaminen ei muuten kanna loppuun saakka.
Miksi nyt tämän halusin sanoa? Ehkä siksi, että kaikki tämä, mitä nytkin kirjoitan on varmasti monen mielestä ihan puutaheinää ja kuivaa ja hyvin merkityksetöntä. Varmasti se sitä monelle onkin ja siinä piileekin ehkä tämän kirjoitukseni koko pointti. On niin paljon asioita tässäkin yhteiskunnassa, mitkä eivät näy mihinkään, mutta silti ne ovat jossain taustalla, aivan kuin eläisimme tosiaan siinä Matrix-elokuvan virtuaalitodellisuudessa joka näyttää ihan tavalliselta maailmalta, mutta lopulta rakentuu vain pienistä biteistä ja erilaisista kaavoista ja lainalaisuuksista. Mietitäämpä hiukan.
Eilen paikallinen uutinen oli se, että Järvisuomen Portti lakkauttaa teurastamon Lappeenrannasta ja yt-neuvottelut koskevat jotain liki yhdeksääkymmentä henkilöä. Kilometritehtaalle lähtevät kaikki, se on liki varmaa jo nyt ja ainoa asia, mitä työntekijät pystyivät tekemään, ja niin toki sitten tekivätkin, oli ulosmarssi. Mielenilmaus. Iso yritys tehostaa tuotantoaan ja jakaa teurastus ja leikkauspalveluita toisen suomalaisen lihatalon, HK-Ruokatalon kanssa tehdäkseen kustannussäästöjä. Kustannussäästöjä ja miksi? Siksi, että yrityksen tulostili näyttäisi vuoden päästä paremmalta. Tyhjäksi jää liki 30 miljoonaa euroa maksanut tuotantolaitos ja kertakustannukset yritykselle ovat kovat, mutta silti pitkässä juoksussa yritys pärjää paremmin. Koska ihmiset haluavat halpaa makkaraa.
Mutta mitä tapahtuu näille yhdeksällekymmenelle työntekijälle, joita odottaa uusi arki? Itse tunnen pari henkilöä, jotka ovat töissä kyseisessä lafkassa ja ikää heillä on siinä viidenkymmenen pintaan vähän päälle. Todennäköisyys pysyvästä työpaikasta eläkeikään saakka on melko pieni. Omalle isälleni kävi samoin. Hän oli ollut töissä paikallisessa metallialan pörssiyrityksessä joka valmistaa painesuodattimia, liki 35 vuotta. Suhdanteet olivat huonot, koska kyseisen puljun tilauskanta toimii globaalin kaivosteollisuuden suhdanteiden mukaan ja silloin irtisanottiin muutamia henkilöitä, isäni mukaanlukien. Meni työttömyysputkeen ilman käytännön mahdollisuutta työllistyä enää, koska nyky-yhteiskunta on sen kaltainen, että ei kukaan palkkaa enää yli viisikymppistä koska nuorempiakin on saatavilla. Riskit ovat kovat monestakin syystä.
Mutta onko yhteiskunnassa jotain vikaa, kun ihminen joka todella haluaisi tehdä töitä, ei vain saa tehdä? Onko markkinatalous toimimaton järjestelmä kun yhteiskunnassa täysin toimintakykyinen henkilö käytännössä joutuu vain odottelemaan kortistossa eläkkeellepääsyä, kun aivan hyvin voisi jotain tuottavaa työtäkin tehdä? Mietitäänpä tätä vielä vähän toiseltakin kantilta.
Nyt maassamme on paljon ihmisiä, jotka käyvät töissä, kokopäivätöissä. Samalla he ovat KELA:n asiakkaita jonka kautta heille maksetaan esim. asumistukea. Eikä sekään vielä riitä. On monia ihmisiä, jotka tekevät vakituista työtä ja ovat jopa sosiaalitoismistojen toimeentulon varassa, koska palkka on yhteiskunnan kokonaiskustannuksiin nähden niin pieni. Onko siinä jotain järkeä?
Nyt on paljon ihmisiä, mitkä maksavat tuloistaan veroa 30:stä 50:een prosenttiin joskin toki nyt viime vuosina nuo huippuveroprosentit ovat hiukan tippuneet, mutta kuitenkin. Ja samalla on ihmisiä, mitkä tekevät kuitenkin tosiaan ihan vakituista työtä eikä heidän palkkansa riitä edes siihen, että vuokran ja muiden peruselämän kulujen jälkeen olisi rahaa lainkaan vaan yhteiskunta kustantaa heille sen osuuden, mikä jää sen päälle eli toimeentulotuen. Tai sitten vaikka sen asumistuen josta mainitsin. Nyt en tarkoitakaan sanoa, etteikö moiset tuet ole ihan hyvä juttu ja siis täysin välttämättömiäkin, koska ei yhteiskunnassa ole mitään kannustinta jos ihminen ei työtä tekemällä edes eläisi, mutta kun lopulta kait asia pitäisi olla niin, että työstä kuin työstä saa edes sen verran palkkaa, että sillä elää ilman, että yhteiskunnan pitäisi puutua ihmisen elättämiseen. Jotain on pahasti vialla.
Kansantalous toimii siten, että se on siis kokonaisuus markkinamekanismia ja sitä ohjailevia poliittisia päätöksiä, lakeja ja asetuksia. On olemassa ammattiliittoja ja työnantajien omia järjestöjä jotka neuvottelevat Suomessa kolmikannasta valtion kanssa. Toiset liitot ovat vahvempia kuin toiset. Nythän tehtiin melko merkittäviä palkankorotuksia joillakin aloilla. Hiukan kauhistelin niitä lukuja. Lähemmäs kymmentä prosenttia ja kun valtiovalta vielä toivoi, että oltaisiin maltillisia. Moni varmasti miettii, että miksi pitäisi olla maltillinen varsinkin kun kyse on siitä, että ihmiset haluavat työstään lisää rahaa? Onhan heillä siihen oikeus! Vaatia. On kyllä tietysti, mutta kun siinä tullaa nyt siihen kohtaan, että on olemassa sellainen käsite kansantaloudessa kuin ylikuumeneminen.
No nyt joku kelaa, että helvetti mitä paskaa ja et jätkä itsekään enää tiedä, mistä puhut. Myönnänkin, että en ole mikään asiantuntija, mutta jollain tapaa ymmärrän valtiovallan huolen asiasta koska käsitykseni mukaan uhkakuvat ovat aivan todellisia. Mutta olennainen pointti oli nyt se, että palkankorotuksia tehdään niin epätasaisesti. Kokoomus esitti tämän paljon puhutun tasa-arvotupon vaalikampanjassaan. Täyttä paskaahan se oli alusta alkaen ja ihmettelen syvästi, etteivät muut puolueet siihen sen kovemmin tarttuneet. Yhden prosentin palkankorotus sairaanhoitajille ja opettajille maksaa tälle yhteiskunnalle 170 miljoonaa euroa vuodessa. Ja miettikääpä paljon se tekee kun niitä palkkoja korotettaisiin 20 prosenttia. Jotenkin kummasti alkaa puheet hiljentyä. Itse toki toivoisin, että tuollaiset palkkakuopat, joita nyt joillakin aloilla on, saataisiin korjattua, mutta pidemmällä aikavälillä, koska yhteiskunta ei sitä muutosta ihan hetkessä kestä. Raha ei saatana kasva puissa vaikka miten niin voisi kuvitella.
Tämä teksti nyt on tavallaan melko puutaheinää varmasti, mutta lopulta kunhan vain mietin sitä, että miten voisi yhteiskuntaa muokata niin, että todella jokainen joka tekee kuitenkin vakituista työtä, pärjäisi ilman erilaisia yhteiskunnan tukitoimia, koska se ei ole mielekästä. No, tavallaan ymmärrän senkin, että se on varmasti vain pakollinen asia josta ei koskaan päästä täysin pois, koska samalla tavoinhan vaikkapa nyt maatalousyrittäjät Suomessa elävät. He tuottavat ja myyvät, mutta heille maksetaan tukia, koska tuottajahinnat ovat niin alhaalla, että muuten tulisi vain turpaan. Ja valtio haluaa, että Suomessa on a) omaa maataloustuotantoa ja b) niiden kaikkien työttömien maanviljelijöiden uudelleenkouluttamiseen ja työttömyysturvaan palaisi myös huomattavia määriä rahaa joten on mielekkäämpää valtion kustantaa osa meidän maidoistamme ja porsaanfileistämme.
Niinhän se menee. Ostat kaupasta pihvin niin 20% siitä on jo etukäteen valtion kustantamaa joskin se sitten taas ottaa omansa pois kun maksat alv:n kyseisestä tuotteesta. Sitä on kansantalous. Ihan helvetin monimutkaista ja nämä esimerkit ovat vielä ihan pintaraapaisua, mutta siitä minä pidän ja aion varmaan tulevan vuoden aikana ihan omaksi huvikseni lukea sitä lisää.
Siis kaiken muun duunin ja treenaamisen ja maalaamisen ohella tietenkin. En tiedä, onko siinä mitään ideaa, mutta jos se kiinnostaa niin kai sitä silloin pitää lukea?