Muutama leffa, mikään ei järin huono, muttei yksikään niin ihmeellinenkään..
[B]The Golden Compass[/B], Ohjaus: Chris Weitz
Fantasiaelokuvien suhteen olen kai hieman liian kriittinen, kun tämäkään raina ei kovin suuria fiiliksiä herättänyt.
Leffahan perustuu kirjaan, joka ei minulle etukäteen sanonut yhtään mitään, vaikka jonkin verran olen fantasiakirjallisuutta lukenutkin. Itselläni on – on se myönnettävä – lievä ennakkoangsti vähän kaikkea fantasiaelokuvaa ja -kirjallisuutta kohtaan johtuen siitä yksinkertaisesta seikasta, että vertaan niitä aina LotR:iin ja harvoin mikään oikein minua vakuuttaa.
The Golden Compass oli sinänsä ihan viihdyttävä elokuva, tyylillä tehty ja Nicole Kidman vieläpä pääosassa teki ihan hienon roolisuorituksenkin mielestäni. Myöskään Ian McKellenin ääntä ei ollut vaikea tunnistaa heti alkuunsa. Ääntä, koska mies siis teki roolisuorituksen antamalla äänen tietokoneanimoidulle jääkarhulle.
Elokuvan juoni on melko simppeli, joskin kokonaiskuva jäi itselleni jopa hiukan epäselväksi. On olemassa rinnakkaistodellisuuksia, miltei samanlaisia kuin oma maailmamme. Tässä maailmassa, johon tarina sijoittuu, ihmisten sielut kulkevat heidän rinnallaan eläinhahmoina, Daemoneina. On toki niin hyviä kuin pahoja ihmisiä ja valtataistelua ja niin edelleen. Gobblereita, jotka kidnappaavat lapsia ja myöskin erottavat näiden daemonin heistä, jonka siis voisi nyt käsittää jollain asteella sielun irrottamiseksi.
No joo, siis en tiedä, on pakko myöntää, että koko elokuva oli tarinan kannalta hiukan sekava, vaikka sinänsä simppeli olikin. Kuitenkin elokuvan pääosassa on pieni tyttö, Lyra, joka joutuu pitkälle matkalle kohti pohjoista pelastaakseen ystävänsä, joka on myöskin kidnapattu ja niin edelleen. Ja myöskin juuri Lyra osaa tulkita tuota kultaista kompassia, jolla on merkillisiä ominaisuuksia. Ja jatkoakin tuolle leffalle lopusta päätellen seuraa. Elokuvassa oli kyllä hetkensä, mutta kuten monesti tämän genren leffoilla on tapana, ne kuitenkin jäävät melko valjuiksi. Ehkä ne tosiaankin sitten ovat vain tarkoitettu lapsille. Ja uskonkin kyllä, että melko nuorille katsojille leffa toimii aivan mainiosti. Minulla on kai tässä genressä vain liian korkeat standardit.
3-/5
[B]Elizabeth: The Golden Age[/B], Ohjaus: Shekhar Kapur
Cate Blanchett pääosassa, toistamiseen. Elokuvahan on jatkoa ensimmäiselle elokuvalle, joka valmistui viime vuosituhannella. Ja se on myöskin kronologinen jatko, koska kertoo neitsytkuningatar Elisabeth I:n myöhemmistä vuosista.
Hyvä elokuva, hienot lavasteet ja ihan hyvä juoni, koska aiheesta voisi saada hyvinkin tylsän, jos niin tahtoisi. Nyt leffa ei junnannut paikallaan, vaan siinä oli koko ajan jotain ajateltavaa. Tietysti historialliset tosiasiat luovat tietyt raamit, mitä elokuvassa voi olla ja mitä ei, mutta aiheesta kuitenkin oli saatu kasaan ihan viihdyttävä kokonaisuus. Clive Owen hurmaavana Sir Raleighina tuskin jättää naista kuin naista ihan kylmäksi.
Kuningattaren salamurhayritys ja sota Espanjaa ja sen voittamatonta armadaa vastaan sekä naapurivaltioiden siniveriset nuoret miehet kosioretkellä yrittäessään saavuttaa naimattoman kuningattaren sydäntä. Siinäpä juoni noin suurin piirtein. Ja vaikka sanoin, että lavasteet olivat hienot, niin ne kyllä olivat, mutta ehkä olisi kaivannut hiukan enemmän näyttävyyttä joihinkin tiettyihin kohtiin elokuvaa, koska kuitenkin kyse on ajasta, jolloin pyrittiin näyttämään sitä mahtia, mitä vallalla olevalla johtajalla kulloinkin oli. No, ehkä kyseinen kuningatar oli sitten hiukan toista maata, kuten elokuva hiukan antoi ymmärtääkin. Se halusi näyttää, että kuningattaretkin ovat vain ihmisiä, minkä toki jokainen nykypäivän ihminen tietenkin ymmärtää. Ihan mielenkiintoinen raina.
3/5
[B]Michael Clayton[/B], Ohjaus: Tony Gilroy
Michael Clayton on asianajaja ja siivoaja, fiksaaja, miksi häntä haluaakaan kutsua. Miehen henkilökohtainen elämä on melko päin persettä, vaikka sentään oman lapsen kanssa välit ovat vielä ihan kunnossa. Vanha ystävä on ollut erään lakijutun parissa jo vuosikausia ja on hermoromahduksen partaalla ja Michael palkataan hoitamaan mies kuntoon. Mutta kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää ja onpa sitten hengenlähtökin lähellä.
Leffa alkaa nykyään niin tyypilliseen tapaansa episodilla, joka on lähellä tarinan kronologista loppua ja sitten palataan alkuun. Ihan toimiva juttu, kuten yleensä aina, mutta alkaa olla vain niin kulunutta. Ohjaustyö oli hienoa, tyylikästä, leikkaukset toimivia ja kaikin puolin näkee, että ei ole kyse mistään b-luokan produktiosta. Se jokin vain puuttuu ja ilmeisesti se on se tunnelma.
George Clooney on muistini mukaan ehdolla Oscarin saajaksi elokuvan pääosasta. Okei, voihan olla, että miehen suoritus oli sitten niin loistava, muttei minusta. Hyvää jälkeä se kyllä oli, mutta kyllä tämän kaltaisia leffoja mahtuu vuodenkin sisälle vaikka millä mitalla. Ei todellakaan huono leffa, muttei tuota nyt mitenkään ihan ihmeelliseksikään voi kutsua.
3-/5
[B]I am Legend[/B], Ohjaus: Francis Lawrence
Maailman ihmispopulaatio on kokenut romahduksen, kun syövän voittamiseen kehitelty virus olikin lopulta ihmisten turma. Suuri osa ihmisistä kuoli kun virus alkoi levitä ilmateitse, muuntauduttuaan ensin tappavaksi. Paitsi että tietysti sitten osa ihmisistä muuttui zombeiksi. Tuttu juttu, ajattelin. Tämähän on nähty jo aiemminkin, miltei samassa muodossa. 28 Days Later… oli hieno elokuva ja ei huono ollut tämäkään, sinänsä.
Elokuvan lavasteet olivat hienoja, vai pitäisikö sanoa erikoistehosteet, koska on paha mennä sanomaan, mikä lavastuksesta oli konkreettista ja mikä tietokoneanimoitua. Heti alkuun ruutuun lykätään kuvaa autiosta New Yorkista, jonka kaduilla kasvaa pitkää ruohoa ja villieläimet juoksentelevat siellä täällä. Seassa sitten viilettää vain yksi mies, Robert Neville. Mies joka on immuuni tuolle virukselle ja pahoin pelkää olevansa ainut, mutta silti joka päivä, keskipäivällä hän lähettää radiosignaalia, jos joku kuulisi hänet. Ja mies myöskin yrittää kehittää vastalääkettä kyseiselle virukselle. Ajelee autolla pitkin katuja seuranaan vain hänen koiransa.
Elokuva alkaa siis tyylikkäästi ja näyttävästi ja sitä se on jonkin aikaa. Pieniä näppäriä yksityiskohtia leffassa riittää aika pitkän aikaa, jotka pitävät otteessaan, mutta mitä pidemmälle mennään, sitä tylsemmäksi se muuttuu ja vaikkei leffa nyt lopukaan mitenkään ihan suurimpaan pettymykseen, niin hiukan valju fiilis siitä kuitenkin jäi. Ei paljon, mutta vähän kuitenkin. Lähtökohdista olisi saanut paremmankin elokuvan aikaiseksi. Kuitenkin jos tykkää scifimenosta, on leffa ihan katsomisen arvoinen. Kuitenkin 28 Päivää Myöhemmin vie voiton, pakko todeta.
3/5