Oli vuosi 2003 ja olin siskoni luona Myressä Norjassa jäämeren rannalla viettämässä joulua. Taisi olla joulupäivän aamu kun huomasin siskoni lukevan kirjaa sohvalla ja melko nopeasti silmääni pisti se, mitä hän luki. Kirjan kannessa oli iso feenix-lintu ja isolla luki kannessa, että Harry Potter.
Kysyin siskoltani, että onko hänellä noita muita kirjoja, kun kyseistä opusta itse luki. Se oli englanninkielinen ja hän sanoi, että neljä aiempaa kirjaa ovat hänen hyllyssään suomen kielellä. Ajattelin, että koska olen muutenkin joskus lukenut jonkin verran fantasiakirjallisuutta ja kun kerta Lord of the Rings nyt on ollut iät ja ajat se kirja, mikä luetaan kerran vuoteen, niin voisihan noitakin kokeilla. Ajatus oli käynyt mielessäni jo aiemminkin koskea kyseisen sarjan kirjoihin, mutta oli sitten vain jäänyt syystä taikka toisesta.
No, otin ensimmäisen kirjan ja luin sen yhdeltä istumalta. Kovin pitkään siinä ei mennyt, koska sehän ei olekaan järin pitkä. Taitaa olla alle 300 sivuinen muistini mukaan. Otin seuraavan ja huomasin, että seuraavan päivän iltaan mennessä olin lukenut kaikki neljä ensimmäistä kirjaa ja kokemus oli melkoinen. Neljäs opus sisäsikin jo suunnilleen 700 sivua.
Täytyy sanoa, että hiukan kadehdin niitä ihmisiä, mitkä joskus tulevaisuudessa pystyvät kahlaamaan koko seitsemän kirjan sarjan yhdellä kertaa läpi ilman vuoden tai kahden odotuksia siinä välissä ja koska ihan takuulla silloin kokemus on varmasti melkoinen. Voi ahmia kolme ja puoli tuhatta sivua mukaansatempaavaa tekstiä ja joka hetki vain se tunne kasvaa, että mitenhän kaiken lopulta käy. Plus tietysti tuossa sivumäärässä ei nyt ole vielä huomioitu viimeistä seitsemättä kirjaa. Ja kun helposti uskallan väittää, että ne, ketkä nyt aloittavat sarjan lukemisen, eivät vain pysty lopettamaan, ennen kuin kaikki on selvillä. Siitä päästäänkin lopulliseen tämän merkinnän aiheeseen ja sanon, että seuraavassa tekstissä ei ole käytännössä mitään spoilaavaa jos sen lukee henkilö, joka kirjoihin ei ole vielä tutustunut. Kaiken juonen kannalta oleellisen toki sen vuoksi ymmärrän jättää pois. Kysehän on sentäs vakavasta asiasta 😀
Viimeinen ja seitsemäs kirja, Harry Potter and the Deathly Hallows ilmestyy ensi lauantaina ja meinasin varmaan heti aamusella käydä omani poimimassa pois. Viikko takaperin kävin varaamassa jo kirjan itselleni Suomalaisesta. Meillä eräs kirjakauppa alkaa myydä opusta jo kahden aikaa yöllä, mutta taidan tällä kertaa passata moisen. Ehkä en ihan niin fanaattisesti kirjaa kuitenkaan odota. Kuitenkin veikkaan, että melko lailla yhteen putkeen kirja uppoaa, riippuen toki siitä, että minkä pituinen se nyt tulee olemaan. Ja tietysti sitä toivoo, että mahdollisimman pitkä. Paljon kuitenkin kun on vielä kerrottavaa. Avoimia kysymyksiä kun on niin paljon ja eikä vähiten tietysti se, että ketkä lopulta selviävät hengissä ja miten käy Harryn itsensä.
Monethan veikkaavat jo, että poika heittää henkensä ja tavallaan se asetelmiin nähden tuntuisi aivan loogiselta, mutta rankka juttuhan se olisi. Toisaalta kirjojen kirjoittajaa J.K.Rowlingia täytyy kyllä kehua siitä asiasta, että vaikka miten olisi mukamas kyseessä lastenkirjasarja(vaikka pari viimeisintä opusta ei kyllä mielestäni ole aivan pienten lasten tavaraa enää) niin mihinkään purkkaan ei nainen ole sortunut, vaan elämä todellakin on raadollista ja siksipä myös itse vähän veikkaan, että mitään Disneyn vakiomallista happy endingiä ei ehkä sittenkään nähdä. Se olisi karua, mutta todellista.
Rowlingin tyyli luoda hahmoja on melko karikatyyrimäinen, mutta toimiva ja näitä hahmoja toki on saanut osaa seurata ihan sarjan alusta asti ja joitakin uusia aina ilmestyy joka kirjassa mukaan kuvioihin. Henkilöhahmot eivät ole järin harmaita vaan värikkäitä persoonia jokainen tavallaan ja sinänsä lapsiin se varmasti toimiikin hyvin, mutta kyllä se näyttäisi toimivan ihan kaikkiin. Ja tarinankerronta on vain niin jouhevaa ja jotenkin niin uskomattoman helpon tuntuista. En yhtään ihmettele, että miksi kyseinen saga on saanut niin järjettömät mittasuhteet vaikka toki hiukan kuitenkin.
Miten voi olla mahdollista, että Suomessa ensi lauantaina yli 20 tuhatta ihmistä käy ostamassa ulkomaankielisen kirjan ja sitten lukevat sitä kieli pitkällä silmät solmussa aamuviiteen, jotkut varmasti yhtä soittoa koko kirjan jos vain aika ja mahdollisuus sen sallii? No, niin nyt vain on. Ja itsehän kuulun myös tuohon joukkoon. Ollaan me kait vähän pimeitä, mutta mielestäni se on kyllä nyt melko sama, mitä muut ajattelevat. Ensi lauantaina päättyy kaikki ja voi olla, että on kyllä eräs kovimpia tunnehetkiä pitkiin aikoihin, kun saan sen kirjan päätökseen, päättyi se sitten miten tahansa. Itsehän en ole tätä hetkeä odottanut kuin vajaat nelisen vuotta. Jotkut yli kymmenen, kun niin kauanhan siitä on, kun ensimmäinen kirja ilmestyi.
Ja pakko vielä sanoa, että kun aikanaan koulussa käytimme esimerkkinä markkinoinnin luennolla tätä kirjasarjaa, että miten hyvin sitä on markkinoitukin ja osa sen menestyksestä on varmasti myös sen koneiston ansiota. Kyllä. Varmasti on näin, mutta kuten meidän opettajammekin totesi (50 vuotias mies) kirjat lukeneena, että kuitenkin harva tuote menestyy yltiömäisen hyvin jos itse tuote ei ole hyvä ja tämä ei ainakaan ole siinä mikään poikkeus. Sisältö ratkaisee kaiken.
Tulisi jo lauantai.
Ai niin, mä aikanaan suosittelin lämpimästi näitä kirjoja eräälle ihmiselle, kuka muutenkin lukee melko paljon ja oli tähän asti ohittanut moiset opukset ihan täysin. No, kyllä hän ne varmasti vielä joku päivä lukee ja mä olen jo nyt kateellinen siitä, että millä tavalla. Ei mitään kahden vuoden pakko-odotuksia hermot kireällä. 🙂