Laivareissu lähestyy ja mun pitäisi kait jännittääkin, kun yleensä aina jännitän kaikenlaisia reissuja. Jossain on vikaa, kun on vain hyvä fiilis. Ehkä se johtuu tuosta aamuisesta salitreenistä. Kävin tekemässä kyykyn. Neljä kymppiä 112,5:llä kilolla. Aika rajoilla jo mentiin, mutta puristusvaraa oli vieläkin vähän. Ei vain viitsinyt kokeilla, kun oltiin kaverin kanssa kahdestaan, niin varmistusta ei ollut riittävästi ja vaikka toki siinä tukiraudat onkin, niin jos olisi rauta jäänyt alas, ei siinä mitään pahempaa sattuisi, mutta aina sekin riski on olemassa, että selkä sanoo poks ja mä en kyllä aio sitä poksautella kahta päivää ennen risteilyä 😀
Tällä tahdilla se siis tarkoittaisi sitä, että viimeistään neljän viikon päästä mä saan tehtyä sen neljä kympin sarjaa 120:lla kilolla. Siihen jos mennään, niin sitten siirrytään kutosiin ja laitetaan oikeasti sitä rautaa siihen tankoon. En vaan vielä tiedä yhtään, että paljonko. Varmaankin aloitan melko kevyesti ja siitä kiristän pikkuhiljaa. Kyllä se limiitti sieltä vastaan tulee, se nyt on ihan takuuvarmaa 😀
Huomenna käyn vielä tekemässä sen penkin, mikä siis eilen jäi yhteen sarjaan, kun tosiaan olo oli ihan karsea. 67,5:llä pitäisi se kolme kymppiä tehdä. Tuskin menee kuin kaksi ja kolmas on sitten joku kasi, veikkaisin nykytuntojen mukaan, mutta se riittää. Siihen kriittiseen 70:n kilon painoon ei ole onneksi enää paljon matkaa. Ennen vuoden vaihdetta se on mahdollinen, viimeistään tammikuun alkupuolella. Sen jälkeen taidan kerran tai pari kokeilla ykköstä ja siirryn sitten tekemään kasia. Laskelmien mukaan, jos 70:llä menee se kolme kymppiä, niin kerran pitäisi pystyä se sata kiloa penkiltä puskemaan. Siihen mä en ole koskaan päässyt. 97,5 kiloa on paras, mitä on koskaan noussut.