Noin värikäs otsikko, kun väsyttää niin, ettei jaksa mitään järin selkokielistä varmaankaan naputella eikä muutoinkaan. No, huomen aamulla saa nukkua pitkään. Saa nähdä miten pitkään, siis nukuttaa. Tilauskanta lähti ihan hyvään vauhtiin tänään päivällä ja edellisvuosien kokemuksella voi helposti sanoa, että se 12 paikkaa on plakkarissa viimeistään ensi sunnuntaina, joten eipä hätiä mitiä.
Mielenkiintoinen työviikko. Sain puhua enemmän englantia kuin varmasti viimeisen kahden vuoden aikana yhteensä. 😀 Duunissa oli samassa tilassa muutama vaihto-oppilas yliopistolta ja siinä sivussa tuli sitten haasteltua niitä näitä. Olin melko yllättynyt, että miten hyvä tietämys Suomesta kyseisillä kavereilla oli. Tai itseasiassa en kyllä tiedä, että onko vaihto-oppilas paras sana kuvaamaan heitä, koska olivat kait ns. pysyväisopiskelijoita, eli valmistumiseen asti täällä asuvat tai pidempäänkin. Pari kaveria Intiasta ja yksi Nepalista.
Kieli poskella sitten keskustelin (tai siis kyselin) kaikennäköistä maan ja taivaan väliltä heidän kotimaidensa asioista ja poliittisesta tilanteesta ja yhteiskunnasta ylipäätään. Jos minulle pistää juttukaveriksi jonkin intialaisen, niin mihin muuhunkaan voisi puhe kääntyä kuin heidän yhteiskuntarakenteeseensa ja sen ongelmiin. 😀 No, ihan antoisaa oli. Tiedän kyllä viikon jutustelun jälkeen niin paljon enemmän kyseisistä maista kuin aiemmin. Vaikka siis tokihan siinä tuli sitten haasteltua myöskin ihan niitä näitä.
Että sellaista. Eipä mulla kait muuta. Ensi viikko menee melko rauhallisesti, kun mulla on vain yksi työpäivä, joten varmaan vähän yritän valmistella joulun pyhien menoja jo etukäteen, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.