Jäi sitten yöunet vähän lyhyiksi. En kyllä jaksanut pyöriä sängyssäkään kun tunsin oloni ihan virkeäksi. Tämä on kyllä melko harvinaista kun mä kuitenkin nukun yleensä hyvin, tai no nukuin nytkin kyllä hyvin, mutta vain näin hiton vähän, kun varmaan joskus vähän ennen yhtä todennäköisesti tipahdin. Tiedä sitten, mistä johtuu. Kyllä mä vähän jouduin sulkemaan väkisin ajatuksiani kun silmäni ummistin, mutta ei kyllä voi sanoa, että lyhyet unet mistään vallitsevista tunnetiloista tai tapahtumista johtuisivat. Sattumaa, kai.
Mulla meni eilisilta siihen, kun mä kirjoitin yhtä mailia kokonaisuudessaan varmaan kolme tuntia. Blogiin on joskus helpottavaa kirjoittaa jotain tuntojaan, mutta kun tämä on kuitenkin julkinen niin se rajoittaa asioita sen verran, että mitä voi ja mitä ei voi kirjoittaa, joten tätä ei kait voi kutsua kuin osittaiseksi helpotukseksi.
Joo, no helpottunut on kait jollain tapaa se sana, millä voisi oloa kuvata sen jälkeen kun sen mailin olin kirjoittanut. Tai ainakin mä jollain tapaa osasin päästää irti tietyistä peloistani, kun avauduin niin kuin eilen tein. Pakotettuna, tavallaan, mutta osittain myös siksi, että mä vaan niin kovasti halusin. Olen muutenkin joutunut kohtaamaan tiettyjä pelkojani viime aikoina ja onhan se vaikeaa ollut, mutta se tapa ja syy, miten ja miksi nämä tunnot musta nyt pusersin ulos, on lopulta melko yksi ja sama. Olen vain tyytyväinen siihen lopputulokseen, koska vaikka se ei nyt mitään muuttaisikaan niin mä ehkä osaan kuitenkin tulevaisuudessa ajatella vähän järkevämmin. Ainakin toivottavasti.
Mä en todella nyt tiedä, että miltä musta tuntuu, tavallaan mä olen tosi iloinen ja tavallaan myös hyvin surullinen. Melko ristiriitaista, mutta ehkä mun tuntemukset vielä jossain vaiheessa mulle selviää. Toivottavasti ainakin.