Minun täytyy heti ensimmäiseksi myöntää, että nyt viikkoja jo julkisuudessa velloneeseen aiheeseen en ole koskaan aiemmin järin suuresti itse kiinnittänyt huomiota, vaikka tietynlaisia metajuontumia muistini syövereistä nyt kunnolla pinnistäessäni löydänkin. Toisin sanoen olen joskus aikanaan pohdiskellut edustuksellisen demokratialaitoksemme vallassa olevien jäsenten kytköksiä muihin yhteiskunnan vaikuttajiin ja siis juurikin nyt esillä olevan vaalirahoituksen muodossa.
Tänään käytiin eduskunnassa viimeinen hallituksen kyselytunti ennen kansanedustajien massiivisen pitkää kesälomaa. Oli jo ollut useamman päivän ajan selvillä, että oppositio tulee omalta puoleltaan esittämään hallitukselle ja varsinkin pääministerille kasan kysymyksiä koskien tapetilla olevaa vaalirahoitusjupakkaa, kriisiä, miksi sitä kukakin sitten tahtoo kutsua. Kyselytunti jäi melko vaisuksi, vaikka opposition edustajat – SDP:n uusi puheenjohtaja Jutta Urpilainen etunenässä – yrittivätkin hiillostaa pääministeriä. Kysymykset olivat toki kiperiä, mutta vastaukset sitäkin ympäripyöreämpiä ja pääministeri Vanhanen lähinnä vain väisteli kysymyksiä kuin Neo parhaimmillaan Matrixissa talon katolla luoteja.
Miksi tämä aihe sitten on niin perin juurin vakava, että siitä tällä hetkellä kaikki median edustajat jauhavat päivät ja ilmeisesti yötkin läpeensä? Opposition mielenkiinnon ymmärtää helpostikin. Sehän on opposition tehtävä, pyrkiä kaikin olemassa olevin keinoin horjuttamaan hallitusta, vaikka tietysti puolivirallisesti sen tehtävähän olisikin vain pyrkiä tuomaan vaihtoehtoisia ratkaisuja hallituksen vastaaviin ja näin ollen haastamaan lähinnä asiakysymyksissä hallituksen uskottavuus. Mutta siis jokainen aivoillaan ajattelevahan ymmärtää, että näin ei lähimainkaan pelkästään ole, vaan jokainen joskus vallassa ollut haluaa valtaan uudestaan. Näin ollen on itsestään selvää, että nyt nähty eduskunnassa tapahtunut episodi näki päivänvalonsa. Mutta mitäs kaikkea nyt sitten onkaan oikein tapahtunut, jotta tähän tilanteeseen on tultu?
[B]Kehittyvien Maakuntien Suomi[/B]
Tämä kyseinen yhdistys on rekisteröity 18. tammikuuta 2007 ja jakoi oman ilmoituksensa mukaan taannoin vaalitukea 406 tuhatta euroa. 30 kansanedustajaa on sittemmin täydentänyt vaalirahoitusilmoitustaan ja kertonut saaneensa tukea kyseiseltä yhdistykseltä. Näiden ilmoitusten yhteenlaskettu summa euromääräisesti on 350 tuhatta euroa. Näin ollen jossain pimennossa ensinnäkin on vielä 56 tuhatta euroa. Käytännössähän kyseinen yhdistys ei jakanut rahoja suoraan vaaliehdokkaille, vaan heidän kannatusyhdistyksilleen, jotka sitten tukivat kyseistä ehdokasta. Näin ollen edustajien ilmoituksissa ei ilmennyt rahojen varsinaista alkuperää.
Lehtitietojen mukaan yhdistyksen taustavaikuttajina ovat ainakin Tokmannin omistaja Kyösti Kakkonen ja Ideaparkin sekä Maskun omistaja Toivo Sukari. Pääministeri Vanhanen oli taannoin melko näkyvästikin tukemassa Ideaparkin liiketoimintaa edistäviä kaavoitussuunnitelmia ja muita asiaan liittyviä toimenpiteitä. Vanhanen on todennut, että tämän kaltainen tukeminen on ollut jo pitkään hänen käsityksensä hyvästä yhdyskuntarakentamisesta eikä KMS ry:n tuella ole mitään tekemistä asian kanssa. Moni tukea saanut kansanedustaja oli aiemmin ajamassa vuorineuvoksen arvonimeä Kyösti Kakkoselle. Asian tultua ilmi, vetäydyttiin kyseisestä hankkeesta.
[B]Pekkarinen ja Suomi-Soffa[/B]
Tuli myöskin esille tapaus Mauri Pekkarinen. Oikeuskanslerihan oli katsonut, että tapahtumasarjassa, jossa ministeri Pekkarinen oli taannoin myöntänyt investointitukea Suomi-Soffa Tehdas Oy:lle ja samaan konserniin kuuluva Suomi-Soffa SSF Oy oli sittemmin ostanut Pekkariselta ”tauluja ja grafiikkaa” viidellä tuhannella eurolla, tukien näin Pekkarisen vaalikampanjaa, ei ollut huomautettavaa. Oikeuskanslerin mielestä mikään ei viittaa siihen, että kyseessä olisi ollut lahjusten vastaanottaminen ja myöskin oikeuskansleri piti Pekkarisen lausuntoa siitä, että hän ei muistanut moisen viiden tuhannen euron tukea, täysin uskottavana. Niin kai se sitten on, kun oikein herra oikeuskansleri niin sanoo. Harva ihminen sitä muistaisi moisia summia. Eihän se ole kuin suunnilleen Pekkarisen kuukausittaisen käteen jäävän palkan verran.
Myöskin Suomi-Soffa oli tukemassa KMS ry:tä 15:llä tuhannella eurolla.
[B]Pari mielenkiintoisia seikkaa[/B]
Pääministeri Vanhanen kivenkovaan väittää, ettei hän tiennyt laisinkaan, mistä kymmenentuhatta euroa hänen vaalikampanjansa rahoitukseen oli tullut. Vanhasen kokonaisbudjetti viime vaaleissa oli 45 tuhatta euroa, eli liki neljännes rahoista tuli KMS ry:ltä. Myöskään puhemies Niinistö ei sanojensa mukaan tiennyt rahojen alkuperää eikä kaiketi moni muukaan. Vanhanenhan on todennut, että hän ei tahdo tietää rahojen alkuperää, jottei tulisi tunnetta, että olisi niin sanotusti kiitollisuudenvelassa.
Miten ihmeessä lähes kaikki KMS ry:n tukemat ehdokkaat pääsivät läpi vaaleissa? Kysymykseenhän on sinänsä hyvin helppo vastata; he saivat riittävästi ääniä. Mutta miksi KMS ry tuki lähinnä ehdokkaita, joilla oli suuri potentiaali tulla valituksi jo muutoinkin? Tätä voi jokainen ihan itse miettiä.
Kun kohu vaalirahoituksesta alkoi paisua ja ilmeni, että kyseiseltä yhdistykseltä tukea saaneita kansanedustajia on melkoisen monta, kävikin niin, että tukea saaneet edustajat järjestään palauttivat tukisummaa vastaavan suuruisen rahamäärän takaisin lähteelle. Miksi ihmeessä? Jos kyseessä on täysin laillista rahaa – [i]jota toki ei oltu lain mukaan ilmoitettu, mutta kuka ilmoittaisi, kun siitä ei saa edes tuomiota[/i] – niin miksi ihmeessä se pitää palauttaa? Siksikö, että on sitten kansalaisten silmissä jotenkin vähemmin sidottu? Niin kai sitten.
Minä en väitä, että kukaan olisi lahjonut ketään. Enkä väitä, että kukaan valehtelee, mutta se vastahakoisuus pääministerin tavassa kertoa asiasta yhtään sen enempää, kuin tuntuisi olevan pakko, vaikuttaa vain perin kummalliselta. Ja myöskin se siis vaikuttaa perin kummalliselta, että asian tultua julkisuuteen, on kyseisiä tukirahoja palauteltu lähteilleen, aivan kuin ne polttaisivat näpeissä. Kaikki se, mikä ei nyt ole avointa, vain on omiaan lisäämään ihmisten epäluuloja asiaa kohtaan ja vaikka pääministeri ja moni muukin kansanedustuslaitoksemme jäsen nyt saisikin itselleen työrauhan olemalla hiljaa, aiheuttaa se hallaa koko edustuslaitoksen uskottavuudelle riippumattomuuden näkökulmasta.
[B]Mutta pitääkö kansanedustajan olla täysin riippumaton?[/B]
Ei pidä. Missään ei sanota, että kansanedustajan pitäisi olla täysin riippumaton. Kansanedustajahan ajaa niiden kansalaisten asiaa, jotka ovat häntä äänestäneet ja hän ei koskaan edusta kaikkia kansalaisia. Ja hän myöskin edustaa jotain tiettyä puoluetta. Sananmukaisesti, hän ei ole puolueeton. Samalla perustein kansanedustaja myöskin saa vastaanottaa tukea keneltä hyvänsä, kunhan siitä ilmoittaa, nykyisen lainsäädännön mukaan siis jos summa ylittää 1700 euroa. Ministeri toisaalta jossain asioissa joutuu olemaan riippumattomampi kuin tavallinen rivikansanedustaja, mutta kuitenkin tietyssä määrin samat periaatteet pätevät myöskin heihin.
Tulevaisuudessa vaalirahoituslakia tullaan muuttamaan, se on jo päivänselvää. Siitä tahdotaan avoimempaa. Minä en tiedä, millä tavoin sitä tultaneen muuttamaan, mutta uskoisin, että erästä seikkaa, jonka minä siihen ehdottomasti tahtoisin, ei siinä tulla näkemään. Nimittäin jos nyt ajatellaan, että tulevaisuudessa kansanedustajan pitäisi ilmoittaa kaikki tukensa eurolleen valintansa jälkeen, alkuperäistä lähdettä myöten, ollaan toki tultu parempaan suuntaan. Koska kuten julkisuudessakin on todettu, ei ole laitonta tukea eduskuntavaaliehdokasta, oli tukija kuka hyvänsä. Olen asiasta täysin samaa mieltä. Se on jokaisen kansalaisen oma valinta ja päätös, että ketä tukee, kun tiedetään erinäiset sidokset, jotka häneen mahdollisesti vaikuttavat.
Mutta se, mikä tuskin tulee tapahtumaan ja jonka minä ehdottomasti tahtoisin nähdä kyseisessä laissa, on se seikka, että tulevissa eduskuntavaaleissa ehdokkaat joutuisivat [I]ennen vaalikampanjaa[/I] ilmoittamaan kerätyn vaalitukensa, eikä vasta sen jälkeen, kun mandaattia ollaan jo lunastamassa.
Mitä minä siitä hyödyn, että tiedän ääneni antamisen jälkeen sen, miltä kaikilta yrityksiltä ja tahoilta ääneni saanut edustaja on rahoitusta kampanjaansa saanut? Jos minä tietäisin sen ennen vaalikampanjan alkua, voisin ihan itse vetää johtopäätökseni, äänestänkö jotakuta vaiko en. Mikä tuossa on niin vaikeaa?
Kuten on ajan saatossa nähty, on suomalaisessa kansanedustuslaitoksessa moni muukin asia hyvin vaikeaa. Niin, ja [URL=http://static.iltalehti.fi/uutiset/thosrnukkuu1SH_uu.jpg]unettavaakin[/URL]. Ei hyvää päivää!