Kävin äsken kaupungilla hoitelemassa asioita. Astuttuani sisätiloista takaisin kadulle, näin erään naisen, mikä kävi taannoin samalla salilla.
Se on kumma juttu. Juttu, mitä minä en voi ymmärtää. Näiden 28 elinvuoteni aikana olen kohdannut ehkä maksimissaan kahden käden sormilla laskettavan määrän naisia, jotka aiheuttavat aina saman reaktion. Synapsit menevät solmuun hetkeksi. Ja olen kuitenkin ehtinyt näkemään melko monta ihmistä.
Ja jos joku nyt ajattelee, että mies menee sekaisin siitä, kun näkee kauniin naisen, niin kyse ei ole lähellekään ainoastaan siitä. Kauniita naisia on maailma pullollaan. Ja kun tuo nainen ei ole edes millään mittarilla, pituudella tai klassisessa mielessä mitään missiainesta. Siinä on vain jotain, mikä saa pään sekoamaan.
Aikanaan, kun tämä nainen kävi samalla salilla, ei treenaamisesta oikein meinannut tulla mitään. Toisaalta oli tietysti kiva, kun neiti siellä kävi, mutta toisaalta miltei toivoin, että kävisi eri aikaan, jotta voisin keskittyä siihen raudan repimiseen.
Tietysti miehet ovat persoja naiskauneudelle, se ei ole mikään uutinen. Ja varmasti toisella sukupuolella on myöskin omat intressinsä miesten ulkonäön suhteen. En minäkään tässä ole mikään poikkeus. Kauniita naisia on kiva katsella. Mutta tuo nainen, tyttö, en tiedä, ei minulla ole mitään käsitystä hänen iästään, on jotain muuta. Ärsyttävintä tässä vain on se, että en edes tiedä, mitä muuta. Ei sitä pysty pukemaan millään tavoin sanoiksi.
Aina joskus, kun on keskusteltu siitä, onko olemassa rakkautta ensisilmäyksellä, niin edelleen olen sitä mieltä, että tietenkään ei ole. Ei rakkautta synny sekunnissa. Mutta jos jollain tapaa voidaan päästä edes lähelle sitä ja voitaisiin määritellä, mikä on vahvin tunnereaktio, mitä ihminen voi hetkessä kokea vain ja ainoastaan siitä syystä, että toisen ulkoinen olemus vie jalat totaalisesti alta, niin tuo oli sitä.
Mutta palasin maan pinnalle, kun näin, että neiti käveli jo jonkun miehen kanssa. Tosin, eipä sillä kaiketi ole mitään väliä muutenkaan. Minä kyllä uskallan puhua ihmisille. Mutta tuossa menee raja. Punaiset hiukset ja naama pullollaan pisamia. Aargh!!
Joidenkin kädeltä voisi vain syödä. Onneksi niitä on tullut tähän asti vastaan vasta taatusti alle sen kymmenen. Muuten menisi liian vaikeaksi tämä elämä.