Joskus minua itseänikin miltei huvittaa oma aivotoimintani. Eilen todellakin oli huonoin päivä miesmuistiin, tai no, ainakin hyvin pitkään aikaan. Huonompaa päivää ei taatusti tämän vuoden aikana ole ollut, kuin mitä eilinen oli. Tuohon huonoon päivään kuitenkin oli syynsä. Ei se taivaalta tupsahtanut. Kuitenkaan se syy ei ollut suoranaisen konkreettinen. Todellinen se silti oli.
Kuitenkin tämä päivä toi valon, kunhan olin aamukahvit ensin saanut juotua. En jaksa enää koko asiaan paneutua sen suuremmin. Toteankin nyt vain, että lähden salille. Viimeisetkin eilisen adrenaliinipiikin jämät on syytä mennä hikoilemaan rautatangon alle.
Perjantaina lähden kaverin kanssa rehellisesti juomaan olutta. Jos ihan totta puhutaan, niin se tulee todella tarpeeseen. Johan tässä on neljä viikkoa oltukin kuivin suin. Ja kuten jo niin moneen kertaan todettua, sisko tulee ensi tiistaina. Se jos mikä nostattaa mielialaa. 🙂