Kävin äsken istumassa parhaan ystäväni luona. Istuin ja tuijottelin telkkaria kun kaveri teki jokavuotista sunnuntaisiivoustaan.
Istuin tunnin ja totesin, että taidan painella kotia kohti. Huomenna alkaisi työt joten pitänee ehkä käydä lääkärisedältä kysäisemässä josko se kirjuuttelisi vähän unilääkkeitä meikäpojalle. Voipi olla, että tulisi ihan tarpeeseen.
Enkä mä ala mitään puheitani nyt perumaan vaikka taas hiukan tavallaan harmittaakin hirveä meuhkaaminen. Onneksi mulla nyt on aikaa. Tai eihän mulla mitään muuta olekaan. Niin ja sanokaakin saatana, että olen vain yksi vitun inisijä ja itkijä. Voiskohan vähempää kiinnostaa.
Maalausprojektikin on ollut jäissä nyt muutaman hetken kun on ollut niin helvetin paskat kelit ja olen maalaillut parvekkeella. No, ehkä nuo kelitkin tuosta vielä paranevat ja pääsen taas jatkamaan. Mielenkiintoa kun kyllä riittäisi.