Ajattelin tuossa viikolla jo, että lähtisin tänään radalle. Eilenkin vielä niin ajattelin, kun oli sen verta hyvä fiilis. No fiilis ei nytkään ole huono, mutta jollain tapaa ei vaan innosta. Aamuinen hetki ja pohdinta kaikenmaailman jutuista, mistä aiemmin kirjoitin kait teki vain nyt olon sellaiseksi, että kyllä tämä viikonloppu taitaa mennä ihan selvinpäin ja rauhoittuessa. En itseasiassa ajatellut vaivata päätäni edes vielä sen maalaamisen parissa vaan jos ihan vain olisi eikä tekisi juuri mitään. Nyt vähän tuntuu siltä, että se olisi tarpeen.
Musta kun välillä tuntuu, että tämä levollinen olo on vain jollain tapaa valheellista. Tai ei se ehkä ole valheellista, mistäs minä lopulta edes tiedän, mutta mua nyt vaan vähän ihmetyttää, etten mä ole oikein osannut edes surra viimeisen viikon aikana vaikka olisi ollut aihettakin. Tai olen kyllä ollut todella surullinen välillä ja sitten taas välillä myöskin melko iloinen ihan vain siksi, että sain kuitenkin asiat tuossa taannoin sellaiselle mallille, kuin ne niin kovasti tahdoin. Nyt on kait taas vähän tyhjä olo. Jotenkin vain niin helvetin haikea fiilis. Tälle haikealle fiilikselle en nyt juuri tähän hätään osaa sanoa kuin yhden vertailukohdan.
Kerran vuoteen luen Lord of the Ringsin. Monesti suomenkielellä ja pariin otteeseen olen sen lukenut alkuperäiskielellä ja itseasiassa tämän kesän tavoite oli lukea se taas englanniksi ja se on tällä hetkellä kesken melko pahastikin. Jokin reilut 300 sivua on takana vasta. Voi olla, että menee tämän kuun ihan loppupuolelle tai jopa elokuulle, ennen kuin ehdin sen lukea loppuun. Se kirja kun loppuu niin, että Sam, Meriadoc ja Peregrin käyvät saattamassa Frodon harmaisiin satamiin ja kohti kuolemattomien maita ja jotenkin itselleni se loppu on aina yhtä raastava. Ei varmasti monen muun mielestä, mutta itselleni se on aina yksi haikeuden huipentuma.
Juuri kun olin saanut seurata kyseisten henkilöiden edesottamuksia vajaan tuhannen sivun verran ja ehtinyt kiintyä ihan huolella niin sitten onkin päätöksen aika ja lopullisen eron. Kuitenkin niin, että muiden elämä jatkuu ja varmasti Frodonkin elämä siellä toisaalla. Jäljelle jää vain muistot. Naiivia ja melko yksinkertaista, mutta sitähän se elämä on. Musta tuntuu nyt siltä kuin olisin se Sam joka menee takaisin kotiinsa juuri hyvästeltyään parhaan ystävänsä ja sen, minkä vuoksi oli juuri äsken valmis tekemään ihan kaiken mahdollisen. Nojoo.
Eli ei kyllä viinaa tänä viikonloppuna koska se olisi ihan rahan hukkaanheittämistä. Katsellaan tuossa viikon päästä uudestaan, että mikä on fiilis.