Huomenna on maanantai ja Orbitalin Out There Somewhere Part II alkaa tutusti puhelimessa soimaan kello 6:50 ja nousen ylös, tyrkkään television auki, kävelen keittiöön, pistän kahvin tippumaan, laitan kananmunat valurautapannulle ja teen aamiaisleivät. Sitten juon kahvia ja katselen aamun uutiset töllöstä ja painelen töihin.
Kevät on täällä ja kesä puskee väkisinkin päälle. Enää puuttuu lehdet puista ja niitä odotan innolla. Kaverit pariutuvat ja vaikka ihan todella olenkin iloinen heidän puolestaan, niin kai sitä joskus toivoisi samaa omalle kohdallekin, mutta kuten todettua, se nyt ei tapahdu ihan tuosta vain. Tänään kävin keskustelun erään ihmisen kanssa, jota taannoin treffasin ja puhuttiin siitä, miten kumpikin on ilmeisen samaa mieltä siitä, että toinen on ulkoisesti oikein vetoava tapaus ja ajatuksenjuoksukin on ihan mallillaan. Se, että onko sitten lopulta sitä, mitä vaaditaan siihen, että tahtoisi pariutua kyseiseen ihmiseen, on kaiketi melko epäselvää kummallakin osapuolella.
Miksei vain olisi jotain sellaista kytkintä, mitä painamalla voisi löytää sen jonkin siitä ihmisestä. Kun harmittaa tavallaan niin vietävästi, koska järjellä tietää sen ihmisen olevan liki täydellinen, mutta jos sitä jotain tiettyä kipinää ei ole, niin sitten sitä ei vain ole. No, aika näyttää.
Tämä viikko siis vielä pitäisi puristaa pois alta ja sitten risteilylle. Fiilikset kaipaavat vähän tuuletusta joten toivotaan, että sitä on siellä luvassa. Ainoa asia mitä minä siltä reissulta voin muille osallistujille luvata, on paljon puhetta, vähän asiaa ja humalaista olotilaa. Toivottavasti kelpaa. Perjantaita odotellessa.