Joo, ei ehkä ihan paras päivä ollut tänään ja mikä tässä eniten vituttaa, on se, että minä en ole nyt se, kuka on ollut tyhmä. Kun enhän toki väitäkään, että monestikaan kovin fiksu olisin, mutta tänään kyllä eräs ihminen teki taas jotain sellaista, mikä ei vaan mahdu mun päähäni. Eniten tässä ottaa päähän se, että se vaikuttaa minun huomispäivän ohjelmaani, kun mun pitäisi mennä vähän neuvottelemaan duuneista. Ja joo, olen nyt ihan helvetin salamyhkäinen, mutta ei tänne nyt vaan viitsi ihan mistä tahansa kirjoittaa.
Joitakin aikoja sitten minä kirjoitin mailin, hyvin pitkän mailin. Se sisälsi asioita, mitä en ollut koskaan ennen elämässäni kellekään kertonut aivan siinä laajuudessa. En enää muista, kuinka pitkä se oli, mutta muistini mukaan itselläni sen lukemiseen meni joltiseltaankin puolisen tuntia, eli oli siinä kattavuuttakin jonkin verran. Joskus sitä vain toivoisi, että pystyisi käsittelemään tiettyjä asioita vieläkin enemmän. No, kyllä mä vielä pystyn, mutta ei vain jaksaisi odottaa, mutta odotettava on silloin, kun on vain pakko.
Miksi minä nyt tuon sanoin, niin lähinnä siksi, että blogiin on mukava joskus purkaa jotain ajatuksiaan, mutta kuten tuo ensimmäinen kappale osoittaa, niin se on vain niin järjettömän mitäänsanomatonta tekstiä. Tietty ajatus siitä välittyy, mutta konkretia jää hyvin vähäiseksi. Siltikin tuonkin asian kirjoittaminen helpottaa ja se on se seikka, joka on merkittävää.
Mun itsetunto on tällä hetkellä ehkä miltei parhaimmalla tolalla ikinä. Sitä voisi olla tavallaan vähän vaikea uskoa, kun sanoin juuri, että on ollut paska päivä. Paska päivä on ollut juu ja osaan jo arvata, että muutama seuraavakin päivä on melko syvältä, koska nyt vain niin on. Tiedän sen jo nyt. Mutta itsetunnon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Nimittäin kun monesti joillain ihmisillä on tapana hokea sitä vanhaa paskaa sanontaa, että ”kyllä asiat aina järestyvät, tavalla tai toisella”, niin sehän ei pidä paikkaansa, ei pidä. Se on paskapuhetta. Asiat eivät aina järjesty, vaikka mitä tekisi. Mutta nyt mä tiedän, että mä saan asiat sille tolalle, mille ne haluan, jos mä vain todella yritän. Mä tiedän sen. Jollain kummallisella tavalla, mä olen tällä hetkellä enemmän sinut itseni kanssa, kuin ehkä ikinä. Voi olla, että tulee päiviä, milloin tämä tunne häviää hetkeksi, mutta tiedän, että se pohja on luotu. Mä tiedän tasan tarkkaan, mitä mä elämältäni tulevaisuudessa haluan. Toteuttamiskanavat ovat toki hiukan vielä auki.
Ja kun lopuksi sanon, että mä todella saan aivan järjettömän paljon energiaa siitä, että mä treenaan taas kunnolla, niin sitten sanon ja jos sen perään sanon, että mä tykkään siitä, mitä siitä seuraa, niin sanon senkin. Haukkukaa narsistiksi saatana, ei voisi vähempää kiinnostaa.
Mua vituttaa juuri nyt ihan järjettömän paljon ja on samalla myöskin hyvä fiilis. Tätä tunnetta on vähän vaikea kuvailla. Mutta tupakkaa ei tee mieli.