Kohta tipahtaa, sen tuntee jo silmien vireystilastakin. Ei varmaan mikään ihme, jos yhtenäkään yönä ei ole tullut neljää tuntia enempää viimeiseen neljään päivään nukuttua, eivätkä ne satunnaiset päikkärit mitä tahansa korvaa. Oli ihan mielenkiintoinen päivä, hyvin kevyt ja pitkä. Niin kevyt ja pitkä, että meinasi välillä jo vituttaa se ainainen peukaloiden pyörittely. No, selvisin siitä toistelemalla itselleni, että tänään on perjantai. Se mantra ei petä koskaan.
Selvin päin mennään, viime viikonloppu oli ihan riittävän kostea taas hetkeksi. Sinänsä kyllä välillä mietin jo, että jos vaikka olisi pienet baarisetit käynyt vetäisemässä, kun olen kuitenkin rääkkivapaallakin, mutta päätin siten passata. Ja todellakin passaan siis myös huomenna! 😀
Mitäpä muuta, aivot ovat edelleen ihan jumissa, koska unentarve on melkoinen. Huomenna, jos vain millään vielä motivaatiota on, aion keskittyä ainakin hetkeksi johonkin projektiin kynien ja paperin parissa. Mutta ensin minä kyllä nukun suosiolla vähintään puolille päivin. Ehkä olen sen ansainnut. 🙂
Ai niin, Lostin 4. kausi on ehtinyt jo kolmanteen jaksoonsa, sen katselin tuossa illan suussa. Voikohan parempaa tv-sarjaa koskaan edes tulla?