Pitäisi varmaan pikkuhiljaa olla nukkumassa, mutta mikäs tässä, kun ei varmaan uni tule vielä hetkeen kuitenkaan. Eipä tämä nyt elämää kaada vaikka aamulla salille heti ensi töikseni vääntäydynkin.
Tosiaan oli aiemmin tarkoitus puhua tunneasioista ja kirjoittaa merkintä aiheesta, että kenelle olen joskus sanonut toista rakastavani. Ja siis kuten sanoin, niin enhän ole sanonut niin vielä koskaan kenellekään. En yhtään kenellekään, en edes perheenjäsenilleni, vaikka heistä kaikista jossain elämän vaiheessa olen paljon välittänytkin ja kantanut huolta.
Yhdestä ihmisestä olen välittänyt aikanaan niin paljon, että olisin varmaan voinut niin sanoakin, mutta eipä vain tullut sanottua. Toisaalta silloin olin vielä niin nuori, että ei se varmasti käynyt edes mielessä. Ja tämä ei toki tarkoita sitä, ettenkö olisi tunteissani ollut varmasti hyvinkin vakavissani, mutta kyseessä oli ensimmäinen vakava ihmissuhde ja kyllä varmaankin siihen sitten vaikutti sekin, että tosiaan olin sen verta nuori ja kokematon.
Tuo lause ei sinänsä oikein jotain varmasti tyydytä vastauksena, kun itsekin mietin, että onko tuossa mitään järkeä, mutta sitä oli kaiketi vain tyytyväinen ja onnellinen siitä, että ylipäätään sai nauttia kyseisen ihmisen seurasta. Toki toistelin silloin monestikin, että miten paljon hänestä tykkään ja välitän ja toki yritin myöskin käytännössä osoittaa sitä niin hyvin kuin pystyin.
Niin, rakkaus ja sana rakastaa. Siitä kun oli tosiaan keskusteluketjukin perustettu jossa pohdittiin sitä, että millä tavoin sanat tykätä, välittää ja rakastaa asettuvat järjestykseen? Tämä jää varmaan vähän tyngäksi, mutta kirjoitetaan nyt, kerta on jo aloitettu. Itsehän aiemmin kirjoitin yhden tekstin siitä, miten minä ehkä näen rakastamisen. Tai tarkemmin sanoen, millä tavoin sen ehkä voisi määritellä. En nyt ala ottaa kantaa suoranaisesti siis siihen, että millä tavoin rakkauden voi määritellä tarkemmin pitkän kaavan kautta, koska sen olen jo tehnyt ja niissä päätelmissäni pysyn edelleen. Seuraavasta joku saattaa olla eri mieltä ja tämä onkin vain minun näkemykseni, en ole mikään kielitieteilijä, mutta kuitenkin näkemykseni on itselleni vahva eikä se varmasti kovin helpolla mihinkään muutu.
Tykätä ja välittää, ovat sanoja, joiden asiasisällön jokainen pystyy melko hyvin ymmärtämään ihan tuosta vain. Joku tykkää jostakin, jäätelöstä, auringosta, jostain kivasta ihmisestä. Joku välittää toisista, kuten vaikka siskostaan tai tyttöystävästään. Jotkut sitten toki tykkäävät itsestäänkin ja jotkut todella neropatit jopa välittävätkin itsestään. Kuitenkin siis nämä kaksi sanaa ovat sellaisia, että ne ovat mielessä melko helposti kuviteltavia, konkreettisia sanoja, niillä on päässäni selkeä funktio.
Mutta entä sana rakastaa? Mitä se oikein tarkoittaa itsessään? Siis kun voihan olla, että minulla on sitten joku synapsi päässäni vähän vinksallaan, mutta itselleni sana rakkaus ei vielä itsessään sano mitään. Tai toki sanoo, kyllä minäkin nyt sen käsitän, että se on positiivinen sana ja siihen tietysti voidaan sisällyttää paljon välittämistä ja vastaavaa, uhrautumista ja niin edelleen. Mutta näistä kaikista tunnetta ilmaisevista sanoista rakkaus ja rakastaa ovat ainoat ns. abstraktit sanat itsessään. Siis minulle ainakin.
Kuten sanoin, ymmärrän kyllä, mitä sillä haetaan, mutta minusta silti voidakseen ikinä sanoa jollekin ihmiselle, että rakastaa toista, on ensin tehtävä jotain sen arvoista. Näytettävä se jollain tavalla, että todella välittää, rakastaa. Muuten se on vain sana. Siksi minä aikanaan kirjoitin, että on niin helppo sanoa jollekulle, että ”minä rakastan sinua”. Ne ovat vain sanoja. Teot ratkaisevat. Ja en nyt todellakaan kirjoita tätä missään katkeruudenpuuskassa, pois se minusta. Tämän paremmin en ihan tähän yölliseen hätään osaa asiaa selventää. Toki jos miettisin pääni puhki tuntitolkulla, niin ehkä osaisin sanoa tämän jotenkin selventävämmin, mutta nyt en. Ja jos joku nyt haluaa tietää sen, että millä tavoin sitten tosiaan määrittelisin rakkautta noin muutoin, niin siitä siis on olemassa teksti, jonka allekirjoitan edelleen.
http://www.city.fi/yhteisot/blogi/avatar/36333/
Mutta sanotaan nyt vielä lopuksi, että kyllä minä uskon rakkauteen ja osaan kyllä käsitellä sitä termiä päässäni, kun tosiaan joskushan olen kirjoittanut, etten ole oikein varma koko sanan järkevyydestä juurikin sen abstraktiuden vuoksi. Mutta siinäpä se kait se juju piileekin. Koska se sana itsessään on abstrakti, niin jokainen käsittelee sen niin, kuin itse parhaaksi katsoo. Ja tokihan tämä sitten luo senkin seikan tähän hienoon maailmaamme, että joillakin rakkauden käsite voi sitten olla vääristynytkin. Omistushalua, mustasukkaisuutta ja vastaavia asioita kun ei toki pidä sekottaa pyyteettömään rakkauteen. Mutta se on kyllä jo ihan toinen stoori se.
Ja nyt kun luin tämän tekstin, niin en ole enää yhtään niin varma, että onko tuossa mitään järkeä, mutta sanottu mikä sanottu.:D