Harry Potter and the Order of the Phoenix, Ohjaus: David Yates
Niin, yritäpä sitten tehdä jonkinlainen kommentti elokuvasta kun tavallaan olet ihan miltei tyytyväinen, mutta tavallaan niin järjettömän pettynyt.
No, toisaalta eipä kait pitäisi edes odottaa mitään, kun yritetään tunkea Lord of the Ringsin pituinen opus reiluun kahteen tuntiin. En yhtään ihmettele jos kirjaa lukematon henkilö ei saa leffasta irti paljon mitään joskin se on tietysti vain oma arvioni, koska olenhan kirjat lukenut, mutta jollain tapaa jäi melko valju fiilis.
Lähinnä siksi, että koska alkuperäisessä kirjassa on asiaa niin järjettömän paljon, että toki sen osasin jo ymmärtää etukäteen, että paljon jää pois, mutta nyt jäi mielestäni pois melko olennaisia seikkoja sekä myös sitten vähän epäolennaisempia oli kuitenkin elokuvaan jätetty ja siksi kirjan idea ei välittynyt ruudulle läheskään niin, kuin se mielestäni olisi voitu tuoda esille.
Kuvaus ja ohjaus sekä näyttelijätyö ihan mainiota ja tehostepuolikin kohdallaan. Elokuvahan oli teknisesti siis ihan hyvä, ei siinä mitään ja voi olla, että jos en olisi kirjaa koskaan lukenut, voisin olla nyt tyytyväisempi, mutta ensimmäisen kerran sarjan aikana elokuva petti selkeästi kun aiemmat neljä olivat mielestäni vielä ihan hyviä filmatisointeja kirjasta, mutta todennäköisesti suurin syy on lopulta vain se, että noin pitkää kirjaa kaikkine asioineen ei vain saa mahdutettua, mutta kuten totesin, vääriinkin kohtiin oli kiinnitetty huomiota.
Tästä voi moni olla eri mieltä, mutta mielestäni kirjan idea ei lainkaan välittynyt katselijalle, joka ei ole kyseistä opusta lukenut. Muuta tästä nyt ei kait voi oikein sanoakaan. Ihan viihdyttävä leffa oli kuitenkin ja ”lapsi”näyttelijätkin olivat mielestäni petranneet aiemmista rainoista.
Ei oikein voi muuta sanoa kuin, että harmi. Varmaan katson joskus vielä uudestaankin. Oikeastaan ainoa lohtu on se, että seuraava kirja on taas sen pituinen, että siitä todennäköisesti saa hiukan paremmin toimivan elokuvan.
Sehän on lopulta ollut näiden elokuvien ehdottomasti heikoin kohta, että päähenkilön tuntemuksia ja ajatuksia kaikesta ympärillä olevasta ja kasvamisesta ei ole koskaan ehditty lainkaan näyttää ruudulla. Ne ovat kuitenkin kirjojen eräs hyvin merkittävä pointti. Tässä viimeisimmässä kun se jotenkin vielä paljon rankemmin jäi varjoon. Hirveä tahti eteenpäin erinäisiä episodeja ja lopulta kyllä ihan elokuvallinen kerrontakin kärsi siitä kieltämättä hiukan.
Mutta olihan tuo ihan odotettavaa, ei sitä voi kieltää.
Lisäyksenä, ilmeisesti sen verta hermostunut olin kuitenkin tietynlaisesta floppauksesta, että kirjoitustaitokin katosi hetkeksi ihan täysin ja maneeria maneerin perään. Jepjep.