Syksy oli ja talvi meni. Kevät alkaa tuomaan merkkejänsä esiin. Tuo niin ihana aurinko lähettää jo ensimmäisiä lämmittäviä kevätsäteitään. Valoa ja energiaa. Sitä tässä tarvitaan.
Arki painaa ja rassaa taas värjäten kaiken tasaisen harmaaksi.
Osa-aikainen YH-isän rooli, tuleva kallis putkiremontti, yleisesti raha yms. perusasiat nostaa taas stressiä esiin. Outoa…
Vaikka aina olen toimeen tullut ja välillä tilanne ollut täysin vastaavanlainen (poislukien putkiremppa), niin silti se vaan joka kerta pistää mietityttämään ja stressaamaan, kun tilin saldo vähenee nopsaan.
En kuitenkaan lannistu. Mulla on kaksi mahtavaa lasta, jotka saa mut aina vaan yrittämään enemmän ja enemmän. Tämä talo on meidän koti ja kaikkeni teen, jotta siitä ei tarvitse luopua…
Orastava kevät ja uusi rakkaus värjää aika ajoin kuitenkin kaiken ihanan positiivisesti vaalean punaiseksi antaen järjettömästi voimaa. Se saa silloin tällöin unohtamaan todellisuuden. Elän vain sitä vaalean punaista maailmaani, josta vähän niinkuin puuttuu todellisuus. Siihen on niin helppo sukeltaa mukaan ja antaa mennä. Kuitenkin pikkuhiljaa ne värit taas haalenee ja vastaan tulee tasaisen harmaata. Se normi arki. Työ. Raha. Aikataulut. Huolet ja murheet. Asiat joita en hetki sitten jaksanut murehtia.
Mutta edelleen tässä eletään päivä kerrallaan, arjen harmaudesta huolimatta. Lannistua ei saa, eikä antaa alakulolle valtaa. Niin kauan kun on uskoa huomiseen on mahdollisuudet mihin vain. Alakulo ja stressi ”tappaa”. Hitaasti mutta varmasti.
Nuo auringonsäteet, joilta tänäänkin aurinkolaseilla jo suojauduin, on kuitenkin se suuri henkisen ja fyysisen energian lähde. Lapsieni ja muruni rakkauden lisäksi. Huomennakin on hyvä päivä nauttia elämästä. Ja sen aion myös tehdä… <3