Iski sellainen ihan ihme ahistava fiilis. En osaa oikein kuvailla sitä.. Mutta jos kuvailen osia siitä. Toisaalta tuntuu et samanlainen fiilis joka tulee kun ensin oot ihan rauhassa, ei mitään tärkeätä puuhaa jne. sitten yhtäkkiä pamahtaa 124124 asiaa kerralla, jotka on tärkeitä ja pitää hoitaa. Tulee semmonen ”paniikki” fiilis että pitää revetä joka paikkaan. No tämä ei ole nyt tän hetkinen tunne, mutta osaksi se tuntuu tuolta, kauhean hätäinen olo.
Joskus taas on semmonen fiilis, että ei voi keskittyä yhteen asiaan paria minuuttia enempää. esim kun kattoo elokuvaa niin pitää vähän väliä pausettaa, ja 40min pätkän kattomisessa saattaa mennä pari tuntia. vähän väliä pitää surffailla, käydä partsilla jne. Semmoin rauhaton olo. Yleensä miulla kyllä on tosi hyvä keskittymiskyky, saatan unohtaa muun maailman kokonaan 😀 Ja muutenkin varmaan ihan pitkäjännitteinen ihminen olen. Toisinaan taas iskee olo, että kokoajan on pakko tehä jotakin, ei voi olla hetkeäkään paikallaan. varmaan pätee tohon elokuvan kattomiseen ihan yhtä hyvin. Semmosta patoutunutta energiaa.
Toisaalta taas tuntuu, että ruumis on ihan tööt, ja sielu sitten on kauhean energinen ja hätäilee, pyörii ympyrää ruumiin vankina ja tahtoo pois sieltä sisältä, joka sitten alkaa ahistamaan… Mitähän koitan oikeen selittää. Varmaan tätä tunnetta, jota on niin perhanan vaikea kuvailla. Noista kuvauksista kun yhistelee, niin alkaa saamaan jo jotain kokonaiskuvaa tästä tunteesta joka nyt vallitsee. Melkeen tuntuu et vois vaan hautautua peiton alle ja olla siellä. Masennustako? en minä tiedä, en ole psykologi.
Kaikista mieluiten nyt käpertyisin lämpimään kainaloon ja sulkisin simmut, hengittäisin tasaisesti ja nauttisin turvallisesta olosta *huokaus* Joskus aina iskee tämmöinen ihan ihmeellinen ahdistava tunne, ihan ku kouristelis sisäl.
Ah, keksin vielä yhen lisäyksen tohon. Sama kun jännittää jotain, tai sitten ku säikähtää, semmonen ihmeellinen ”olo/paino” tulee rintaan, siis ei varmaan mikään fyysinen 😀 vaan ihan kait henkinen, en minä tiedä. Hankalaa. Mutta tuon voisi lisätä tähän olon kuvaukseen.
Taidan vaan kaivata huomiota ja hellyyttä, niitä määräisin itselleni, omana lääkärinäni. Turvallisuutta, lämpöä, läheisyyttä ja ymmärtämystä. Meinasin ensin että en jaksa kirjottaa yhtään mitään, ajattelin vaan että miksi vaivautuisin. Kirjoitinpa kuitenkin. Ihan itselleni 🙂
Nostakaa minut johonkin.