Laitetaanpa tännekin tämmönen tarina, kun todistin ja todistan nyt kaikille että tupakoinnin lopettamisen vaikeus on vaan mielen heikkoutta. Oon aina sanonut niin. Ei se lopulta, oo vaikea asia. Se että lopetat, etkä enään koske tupakkaan, on kiinni ainoastaan omasta mielen hallinnasta ja mielen vahvuudesta. Ja siis tottakai tulee jonkinmoisia niksejä, älyttömiäkin himoja polttaa se tupakka esim. syönnin jälkeen ym. Mutta kun se ei ole pakko, voit vakaasti päättä että en nyt vaan polta, irti siitä. Yksinkertainen asia? Ja mulle ei ainakaan toimis mikään ”vähennän nyt”.. koska sitten kuitenki jossaki vaiheessa tulis vedettyä niin että taas on pakko saaha se 10-15 päivässä. Ei se onnistu.
Noh, nyt oon ollu täysin savuton since 1.1.2008, ja eipä oo oikeestaan mielikään tupakkaa tehnyt. Alussa söin yhen paketin nikotiinipurkkaa, mutta en sen ekan paketin jälkeen ostanut, eli siitäkin on nyt yli viikko, ja ei mitään hätää. Aloitin niin, että kun satuin olemaan flunssassa ja oli kurkku kipeä, niin ei kauheammin ees tehnyt mieli poltella. ehkä viikossa vedin sen 10 mitä yleensä min. päivässä. muutamana päivänä unohin koko tupakan ku oli niin paljon muuta tekemistä. Siinä onki hyvä vinkki. Uppoutua johonkin ihan muuhun. Aina jotakin muuta tekemistä. Ja sitten tottakai urheilu ym kuntoilu. ainakun tekee mieli poltella niin menee vaikka kävelylle, tai vie vaikka roskat (niin tulee se tapa lähteä ulos tyydytettyä).
Mutta joo, oon aina sanonut kaikille, että ei se ole vaikeaa, mutta en halua sitä itse tehdä koska töissä ym olis niin tylsää sit, kun joskus kerenny kiskomaan tunnin välein savukkeita (kesällä) kun muu porukka ollut lomalla ja näin. Mut nyt vaan mietin että näytän kaikille, näin se käy, ja totesin että onhan tuo aika tyhmä tapa lopulta, ja en halua yskiä 10v päästä keuhkoja ulos.
Niin joo, jotaki varmaan kiinnostaa tän jälkeen, niin poltin jostain 25.6.2003 -> 31.12.2007. kyllä kyllä, ensimmäiset askit vasta kun täytin 18… Toisaalta tämä nyt oli sinänsä uudenvuoden lupauskin 🙂