Sanat läpäisevät, ne satuttavat, tietämättä. Vetelevät
naruista, naruista jotka on pyritty piilottamaan, asiat
jotka on toivottu unohtuvan.
Pimeydessä, ihan yksin, voit kuulla vain hengityksesi,
ajatusten juostessa pitkin mielen näkökenttäsi. Asiat
joihin olet turvannut, joista olet saanut voimaa, muut
repivät viiltäen rikki, hajoittavat ymmärtämättä totuutta,
viitsimättä välittää.
Tunteet pelosta, syvälle haudattuna, nousevat pintaan.
Tunteet yksinäisyydestä, pilkahtavat tyynen lammen
pinnalla, saavat sen väreilemään. Sade piiskaa
lammen pintaa, ja tyyneys on vain muisto eilisestä.