1:02:34
Joskus aika menee nopeesti, joskus ei. Ainakaan ku yrittää hölkötellä yhdessä 17000 akan kanssa pitkin Helsingin katuja. Ensimmäisen kahden kilsan kohdalla, kun pari isohkoa naispuoleista lajitoveria juoksi kevyesti ohi, kaikki mitä aivoni pystyivät ajattelemaan oli: VAUHTIIIII!
Ja niin kävikin; viiden kilsan kohdalla alkoi jo rullaamaan hyvin. Pääsin ehkä liian helpolla, se vähän harmittaa. Mutta toisaalta, onhan mulla ollut oiva lenkkikumppani Kukkei, jonka kanssa on tallusteltu ympäri kaupunkia kilometritolkulla pitkin päiviä & öitä 🙂
Täytyy viedä se tästä hyvästä pitkääääälle matkalle. Ko pitää juhlia tätä… öö… suoritusta. Täytyy päästä taas vainuumaan, koska mun salatyö konttorirottana alkaa suuresti ahdistamaan ja sit viel sekin et ilmassa lentelee kaikenlaista, jotka pyrkii nenään, suuhun, ikkunasta sisään ja jopa mitsuun! Ja sit ne autokoululaiset, jotka laitetaan ajamaan klo 16 ruuhkassa. EI widdu. Mie en kestä.
Kukkei, haliiii!