Tossa otsikossa mainitaan Nordea-pankin asiakaspalveluaika. Joojoo, vanha virsi.
Eipä tämä minuakaan vituttanut aiemmin. Kuuntelin vain tuttujen juttuja epäreilusta aikataulutuksesta, kuten kuinka vaikeaa on lähteä kesken päivän töistä nostamaan käteistä, jos sitä ei sattunut lompakossa olemaan (varsinkin säästötililtä nostaessa pitää mennä konttoriin). Plus lukuisat muut tapaukset kuten eläkeläiset, jotka eivät pysty käyttämään pankkiautomaattia.
Ottaen huomioon että vuokravakuustilin avaaminen maksaa kantikselle 20 euroo, ei-kantikselle 40 euroo, voisin väittää että kakkoseen vedetään. Muitakin maksuja toki peritään, tosin niiden tarkoituksenmukaisuus on vähän niin ja näin kun sitä varsinaista asiakaspalvelua ei saa.
Kävi sitten niin että menin tänä aamuna, ennen töihinmenoa, kauppaan. Ajattelin ostaa edulliset eväät, varsinkin kun mua on sorsittu lähikahvilan soppajonossa pariin otteeseen ja vihaan ihmisiä. Hehe.
Tarvitsin myös polvisukkia peittämään ei-niin-hemaisevat-kinttuni ja seisoinkin tyytyväisenä kassajonossa anivarhain eväiden ja sukkien kanssa. Yllättäen pankkikorttini ei toiminutkaan. Epäuskoisena hakkasin tunnusluvun kerta toisensa jälkeen ennenkuin uskoin että tää paska ei toimi. Pyysin pistämään ostokset sivuun ja kipaisin seinälle. Joka oli suljettu. Persevittusaatanaaaaaa…
Lähellä oli laskunmaksuautomaatti, joka myöskin päättäväisesti syljeskeli korttini silmille. Ja sitten meikä hokas: kortti oli mennyt vanhaksi tasan vuorokautta aiemmin.
Sen verran mussa oli miestä, että menin kauppaan kertomaan mainitusta pulmasta ja pahoittelin. Karautin töihin ihan vitun äkäisenä ja syyttelin mielessäni kaikkia muita paitsi itseäni. Mistä helvetistä sitä tulee jotain pankkikorttia tiiranneeksi, milloin se menee vanhaksi?! Saatanan paskaläpyskä ja tää on nyt Nordean vika.
Kollegat kertoi, että yleensä uusi kortti tulee hyvissä ajoin postissa kotiin. No ei oo näkyny, lisää noitumista.
Ramppasin ruokatunnilla pankkiin jossa mulle heti ovella pahoiteltiin pitkää jonoa. Kerrankin olin kaukaa viisas ja olin jo päättänyt etten ala riehumaan, olihan mahdollista että kortti on postissa tullut, minä vaan olen sen jonnekin hävittänyt.
Nordean aulassa oli ystävällinen pankkivirkailija, joka jakoi Geisha-karkkeja asiakkaille ja toivotteli mukavaa kesänalkua. Koska olin päättänyt olla ihmisiksi, otin namin ja rupattelin säästä virkailijan kanssa. Simsalabim, mun vuoro tuli odotettua nopeammin, suorastaan ällistyin.
Asialliseen pukuun sonnustautunut Nordeamies kävi käsiksi ongelmaani kun esitin henkkarit ja probleeman laajuuden hänelle. Naputeltuaan hetken konetta hän varovasti kysyi ”onko mitenkään mahdollista että kortti on tullut postissa, mutta te ette ehkä ole sitä vain huomanneet… Anteeksi en tarkoita loukata….”
Alkoi naurattamaan. Poloinen virkailija oli todella vaivautunut esittämästään teoriasta, että ehkä asiakas ei todellakaan nyt ollut ihan ajan tasalla postiensa suhteen. Rauhoittelin miestä ja totesin että tää voi itseasiassa todella ollakin niin, että kortti on tullut ja että olen itse ”siivonnut” sen jonnekin.
Mies pahoitteli kysymystään vielä kaksi kertaa kunnes sanoin sille että älä nyt ressaa, mäkin joudun joskus kysymään ihmisiltä kiusallisia kysymyksiä työni puolesta, nou hätä.