Koska savolaisuuteen ja itseensäkin ehtii kyllästyä muutamassa kuukaudessa, minä ja paras komradini elämän mylkkeessä pakattiin pieni sininen auto puolilleen romua ja ajettiin hesaan. Eli stadiin, joku kuitenki tulee ja alkaa nillittämään, väh väh 🙂
Pomminvarma suunnitelma oli tämä: Torstaina eli saapumispäivänä, käydään vain yhdellä. Perjantaina vois pitää "terveellisen ja liikunnallisen päivän" ja sitten lauantaina ryskää ovenkarmit kaulassa.
Kuten kaikki suunnitelmat, tämäkin lähti lapasesta heti kun se oli julkilausuttu.
Torstaina porhalsimme kantabaariimme tapaamaan kavereita. Paikalla olikin liuta ihmisiä, joita oltiin kovasti kaivattu. Viini virtasi kuten hyvät ja huonotkin jutut.
Hauskuus alkoi siinä vaiheessa kun paikalle tepasteli paikallinen kyky, rokkikukko vailla vertaa. Tosin jos nyt esim. Remu Aaltonen olis pistetty viereen verrokiks, tämä paikallinen pikkukukko olisi tullut uransa tienpäähän nopeammin kuin olisin ehtinyt oluen tilata.
Kovaan ääneen ja suurielkeisesti elehtien tämä elämää suurempi, tosin elämää pienempiin farkkuihin ahtautunut "rokkari" pyysi hiljaisuutta esittääkseen "yhden vitun hyvän biisin" akustisellaan.
Antipatiat jätkän suhteen oli alkaneet kehittyä heti samantien kun se käveli sisään, se kun ilmoitti kaikille meitäkin rumemmille kapakkaruusuille että hänellä on tossa lähellä bändinsä treenikämppä joka on auki 24/7. Tälle sankarille tietenkin annettiin lupa esiintyä palvovalle yleisölle. En odottanutkaan musiikillista tajunnanräjäytystä, sellainen tuli vähän myöhemmin.
Ulkoaopetellut maneerit biisin tulkinnassa lähes peittivät alleen sen faktan että jätkän pitäisi mieluummin soittaa ehkä symbaaleja kuin tuollaista herkkää ja heikkoudet paljastavaa soitinta kuin kitaraa. Pari virhenuottia käsittämättömän jalalla rysketyn "tahdituksen" ja ties keneltä kopioidun laulutyylin kanssa ei varsinaisesti saanut ketään heittämään alushousujaan sen naamalle, lähinnä teki vain mieli pyyhkiä jätkällä lattiaa. Etenkin sen jälkeen kun se oli vetänyt biisin loppuun ja vaisujen aplodien aikana tepasteli kitara korkealla päänsä yläpuolella eestaas kiitelleen mahtavaa yleisöä. Siinä oot rane oikeessa, yleisö oli mahtava, sinä et niinkään.
Joku onneksi tajusi että baarissa on toinen kitaristi/laulaja jolla oli oikeasti kykyjä johonkin. Pienen lämmittelyn jälkeen oltiin kaverin kanssa saatu kutsu siirtyä musisoivaan pöytään jossa tämä paitanurinpäin-hyvänäpäivänä-mulkku otti kaiken kunnian itselleen kaverinsa musikantin taidoista ja jopa minun ja kaverini laulutaidoista. Jossain vaiheessa sille todettiin että voitko olla hiljraa, sua ei ihan oikeesti kestä kukaan. Ja ihme olis, jos urpo olisi siitä hiljentynyt, mitä se ei tietysti tehnytkään.
Jossain vaiheessa, kun olin siis tätä rokkiurpoa kehoittanut vaihtamaan alaa, ja moni muukin oli asian hälle ilmaissut, toin vahingossa julki sellaisin pikku yksityiskohdan että jätkä, hei, sun suu käy aika nopeeta siihen nähden että mä oon kerran nähny sut mun lähes kuuskymppisen äitini sängyssä melko vähäisissä vaatteissa. Syntyi sekunnin kuolettava hiljaisuus jonka jälkeen pöytäseurue repesi. Vain yhtä naishenkilöä ei naurattanut ja syykin selvisi pian. Se oli tämän rokkikukon tyttöystävä. Tulin siis kertoneeksi jotain sellaista mitä rokkikukko ei olisi mielellään halunnut tuoda julki ja kun sitä sit alkoi vituttamaan, kun oli vissiin tullut mokattua, alkoi paiskomaan skittaansa (kuten ammattilaismuusikko tekisi) ja tovin sitä potkittuaan ovea vasten poistui. Sorry. Paska juttu.
Päätimme siirtyä autuaammille laulumaille kun uhkaavasti baari meinasi sulkea ovensa meidät ulostettuaan joten tilattiin porukalla taksi osoitteena mikäpä muu kuin Pataässä. Yks heppu piteli taksin ovea auki kun tajusin että vittu, liukkaat kengät ja sen enempää en ehtinyt kun makasin baarin pihalla naamallani/mahallani kädet suoraan taakse osoittaen. En väitä etteikö ylpeyteni olisi lievästi kärsähtänyt mutta avuliaat seurueen herrasmiehet kampesivat tämänkin lihaläjän ylös ja matka pääsi alkamaan.
Ja nyt hyvät naiset ja herrat, elämäni täydentymispiste on tapahtumassa ja tapahtuikin. Pataässän portsari totesi silmää vilkutellen että olkaas neidit varovaisia sen kuningas alkoholin kanssa. Ja mehän oltiin! Valssasin jonkun parrakkaan pukumiehen kanssa koska oli ihan todella kivaa olla kerrankin jossain muualla kuin oman pikkukotikaupungin karaokeluolassa. Ja kylläpä niitä pukumiehiä riittikin! Kaverini ihmetteli asiaa mulle ja päätettiin tehdä pieniotantainen empiirinen tutkimus pukumiehen syvimmästä olemuksesta. Naulittiin yks kivannäköinen nuorehko pukumies väliimme ja tiedustelimme siltä että mistä teitä sikiää? Se ei vissiin eka ihan tajunnut, mutta kärsivällisesti selvitimme hänelle että haluamme tietää pukumiehen syvimmän olemuksen joten voitko kertoa miksi olet noin hienona täällä torstai-iltana. Tyyppi oli ammatiltaan juristi ja selitti että tähän aikaan vuodesta on paljon tapaamisia tärkeiden (yritys?) asiakkaiden kanssa, joten siksi näin. Hyväksyimme selityksen, emme kuitenkaan sitä että se oli liikenteessä kahden seinästä tuskin erottuvan naishenkilön kanssa. Erityisesti toisen "emännän" kaurapuuron väristä liian pientä neulepaitaa tuijotettiin pitkään. Itsehän olemme suoraan Voguesta, yhtä laihojakin, toim. huom.
Olin viemässä laulutilausta kun mut törkeästi tai ainakin siltä se tuntui, ohitti joku mua 10 senttiä lyhyempi vaalea lettipää. Vasta kun seurasin tämän tipun toimintaa tiskillä tajusin että nyt se vittu vihdoin tapahtui! Siinä oli Tuksu ilmielävänä, täysin meikittä, ilman klamuuria ja ilman artoo 😀 Se vaati kovaan ääneen itseään kutsuttavan Joleneksi, eikä tuksuksi. Olin revetä riemusta! Konsultoin välittömästä bestistäni aiheesta ja oltiin kuin lapset karamelliostoksilla, siinä se nyt vihdoin oli! Viimesyksyinen tuksunbongaus meni vähän pieleen ku ehdittiin vetää gallona viinaa ennenkuin show edes alkoi. Joten nyt se tapahtui ja ihan vahingossa. Ja eikun nimmaria jaagaamaan!
BB-henna oli myös tässä armoitetussa seurueessa ja hän olikin oikein mukava kun pyysin nimmaria. Sit tuli itse tuksun vuoro. Ja se alkoi kiukuttelemaan. "Vittu mua vituttaa tämmönen paska, vittu mä oon niin kyllästyny tämmöseen, vittu sitä ja vittu tätä". Heitin kevennyksenä että elähän ota tätä niin vakavasti, se oli luojan kiitos jo nimmarin tuhertanut, ja then all the hell broke loose!
Se 150 senttinen hirmulisko karjui mulle pää punaisena että älä sä tuu mulle sanoo mitä mä saan kuule tehdä, mä teen just niinku mä ite haluun! Hymyilin, toivotin hyvää illanjatkoo siinä vaiheessa kun bb-henna tyynnytteli petoa sanomalla "Johanna, älä oo tollanen, tää ihminen halus vain tervehtiä sua…." No halusin joo mutta luuleeko joku oikeesti että hänen viehättävä persoonansa oli syynä tapaamishalukkuuteen? Halusin vain nähdä tämän ilmiön, Johanna Tukiainen, läheltä. Ja onnistuin siinä yli odotusten. Ihan mahtavaa!
Loppuilta menikin sitten väistellessä kaikenmaailman pallinaamoja, yksikin sankari tiedusteli saako neidille tarjota juotavaa? Tottahan neidille drinkki kelpasi muttei äijän seura vaikka se ehdotti että voisimme pitää hauskaa. Katsoin sen lärviä ja kieltäydyin. Jos kuulostan liian itsetietoiselta, sorry, mutta sillä oli oikeasti sellainen naama joka ei viehättänyt mua ollenkaan. Myöskin kehuskelut Espoossa sijaitsevalla omakotitalolla, vaimolla ja lapsilla ei lämmittänyt. Kehtaakin mulkku petturoida vaimoaan.
Lähdimme vissiin ennen pilkkua. Taksi, hese, koti. Ja aamulla ihan helvetinmoinen päänsärky. Plus komradillani morkkis parista syömästään ranskiksesta.
Ja tämä oli siis se ilta, kun meidän piti käydä vain parilla.
*********************
Perseet olalle osoitteessa:
www.facebook.com/Antisankaritar