Ja kävipä sitten niin pitkästä, pitkästä aikaa että yörauhaani häirittiin mitä räkäisimmällä tavalla.
Joku ruskeaan nahkarotsiin pukeutunut pomarfinin edustaja halusi vieraisille viime yönä juurikin siinä noitien hetken jälkeen ja täräytti A.Sankarettarelta lähestulkoon hyvät ja huonot lakanoihin.
Kämppäni sijaitsee ekassa kerroksessa. Ikkunat on kuitenkin sen verran korkealla, ettei siihen normijamppa heittämälläkään ylety. Kävi kuitenkin niin että kesken makoisimman uneenliukumisen, juuri siinä nirvanan rajamailla, hetki ennen täydellistä nukahtamista, joku koputteli makkarin ikkunaan, örisi, mölisi ja raapi ikkunalautaa.
En suinkaan liiottele kun sanon että säikähdin ihan perkeleesti.
Tähän asti mummojen valtaama taloyhtiö ei ole tuottanut kuin muutaman harmaan hiuksen, ja nekin on tulleet muiden kuin toisten asukkaiden puolesta. Tai toisaalta ei. Yläkertaan muutti kuukausi sitten perhe, joka oli lähtöisin "jostain muualta" ja joiden elämöinti on vähintäänkin mielenkiintoista, mutta kertoilen siitä sitten myöhemmin.
Kuten todettu, joku rapisteli ikkunan toisella puolella keskellä yötä. Koska heräsin säikähtämällä, mielikuvitus pääsi valloilleen. Olin ihan varma että tyyppi, joka sovittelee itseään ikkunanpieliin, takuulla onnistuu keplottelemaan itsensä kammariini tuuletusikkunan kautta ja voihan pojat että jo hetken harmitti kun hyvä itikkaverkko menee pilalle!
Kuului jonkinlainen muksahdus. Saattoi olla pauhaava sydämeni tai taivaita hipova verenpaine, en ole ihan varma. Tempaisin ryysyt niskaan ja pakenin makuuhuoneesta henkeni edestä vain todetakseni olkkarin ikkunasta, että siellä joku nutipää nojailee pihalaatoitukseen perseellään eikä pääse ylös. Jostain syystä se oli riisunut rannekellonsa ikkunani alle ja tupakkamassinsakin näkyi levittäneen pitkin pihaa.
Perkeleen nuijapää, säikähdin sitä ihan tosissaan.
Otin neuvoa antavan puhelun ja lohdutuksen sanoina kuulin "ettet vaan kuvittele koko juttua…?"
Vähän vaikea kuvitella, siinä se istui perseellään mikä lie äijänjämä päätänsä haroen.
Ruskea nahkarotsi, farkut ja ne perhanan pomarfinnit. Ajattelin ettei äijästä voi olla paljoakaan harmia, se kun ei päässyt edes konttausasentoon. Ihmettelin kyllä miten se oli ylettänyt naputtelemaan neidonkammarini ikkunaa.
Soitin tietysti virkavallan paikalle, tein asiallisen ilmoituksen elämän syrjäyttämästä veronmaksajasta ja kapusin parvekkeelle katsomaan äijää tarkemmin. Myönnettäköön, sen verran paskahousu olin (ja jopa varovainen) etten mennyt ulko-ovelta kurkistamaan ukon kondista, eihän noista tiedä, katujen ja rantaremmien sankareista että millä ne seuraavaksi vaikutuksen yrittää tehdä.
Tilanne selkeni mulle edelleen: ukko oli päissään kuin apina, ei päässyt eteen eikä taakse joten uskaltauduin ovelle katsomaan. Samalla ajoikin poliisipartio pihaan ja mietin mielessäni että tän täytyy olla noin tuhannes kerta kun soitan virkavallan paikalle kun yörauhaani on häiritty. Onkohan niillä minusta joku tilasto? Pitäisköhän muuttaa sukunimi..? Hmmm..
Siniset miehet vetivät kumirukkasta käteen ja naureskelivat makuukammarihäirikön vilpittömille yrityksille taistella oikeutta vastaan, sen vastarinta ei ollut ainakaan väkivaltaista saati tehokasta. Ukkoa nostettaessa totesi vain että "elekee pojat rikkoko hyvvee vyötä!" Virkavalta nosti sedän vyöstä pidellen miekkataksin kyytiin, rannekellonkin ottivat mukaan. Mitäpä minäkään sillä olisin tehnyt?
Siinä savuketta poltellessa hoksasin sitten miten tämä katujen sankari ja yön ritari oli ylettänyt ronkkimaan minulle herkkää kohtaa:
viimeksi taloon muuttanut apinalauma (tai joku muu apina, ei ainakaan se seinän taakse muuttanut sikaiso äijä) oli jättänyt ikkunan alle valkoisen rottinkituolin.
Olinkin jo miettinyt että ton vois tosta hyödyntää mutta koska en liiemmälti ole varastelevaa tyyppiä, annoin tuolin olla. Ja näin tein karhunpalveluksen itselleni.
Kammariini pyrkinyt yöllinen muotineuvoja oli siis kiivennyt rottinkiräyskän päälle ja näin ylettänyt untani häiritsemään. Todella ihmettelen miten sen tasapaino kesti tuon ikuisuudelta tuntuneen koputteluhetken?
Hieman harmistuneena heivasin tuolin nurkan taakse ja mietin jo että asettelen sen naapurin ison äijän ikkunan alle, siitä sopii yrittää. Veikkaan että vastaanotto olisi vallan vallaton.
Sain unen päästä kiinni vasta muutaman tunnin kuluttua ja kun oli aika herätä, klo 5.15, soin itselleni "hetken ylimääräistä" lepoa. Virittelin kännykän herättämään varttia myöhemmin vain herätäkseni tuntia myöhemmin, armottoman myöhässä ja lievässä vitutuksessa.
Kun vihdoin pyyhälsin kohti työpaikkaa, huomasin että joku huomaavainen kusipäärunkelo oli asetellut arvohuonekalun takaisin lähtöpaikalleen, mun makkarin ikkunan alle.
Taidan polttaa mokoman vehkeen. Jotain äkäisiä lappuja ajattelin myös kirjailla ilmoitustaululle.
[url=https://www.facebook.com/Antisankaritar]Perkeleellisellä rakkaudella,
Antisankaritar[/url]