Kerronpa nyt tarinan jolla häpäisen itseni kertalaakista. Sinänsä tässä ei ole mitään ihmeellistä, vastaavalla tavalla on saattanut käydä itse kullekin joskus.
Oli vuosi 2008, asuin Helsingin Lauttasaaressa.
Oli kaunis kesä, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta mutta minulle tuli flunssa. Sain ihan älyttömän yskän. Mainittu tauti teki minut hulluksi, saatoin yskiä niin pitkään että laatta lensi.
Siitäpä sitten päivänä eräänä Marian päivystykseen rukoilemaan apua.
Kun pääsin lääkärin pakeille, selitin ja yskin keuhkot riekaleiksi sanojeni vakuudeksi. Lääkäri alkoi kirjoittamaan minulle yskänlääkereseptiä. Yskän seasta sain kerrottua että olen sitten melko herkkävatsainen, varsinkin sorbitolipitoiset yskänlääkkeet pistävät vatsan aivan sekaisin.
Lääkäri päättäväisesti kirjoitti reseptin yskänlääkkeeseen, joka sisälsi sorbitolia.
Selevämpi homma, ajattelin astuessani ovesta ulos.
Parissa päivässä tuli hyvin selväksi, että sorbitoli tosiaan ei sovi minulle. Ramppasin hyyskässä solkenaan kiroten maailmaa. Ja hauskaahan oli se, että mitä kovempi yskänpuuska, sen varmemmin pääsin pesemään kalsareitani.
Päätin sitten lopettaa mokoman pelleilyn. Kolmantena päivänä kärräsin taas itseni Mariaan ja samaa asiaa valittamaan.
Lähtiessä vielä tälläsin itseni oikein edustavaksi kuten yleensä teen, jos lähden tapaamaan itseäni fiksumpia ihmisiä.
Tällä kertaa lääkäri ymmärsi kun kerroin että olen kaksi päivää käytännössä paskonut housuuni sorbitolin takia.
Hän kirjoitti minulle Codesan Comp-nimistä yskänlääkettä.
Luottavaisin mielin lähdin painelemaan Lauttasaarentien varrella olevaan apteekkiin. Olin ennakoinut tätä lääkärireissuani edeltä käsin ja lopetin sen perkeleen sorbitolimyrkyn nauttimisen edelliseen iltaan. Ilmeisesti tämä toimenpide oli jokseenkin riittävä, melkein ainakin.
Matkalla apteekkiin törmäsin erääseen äitini tuttavaan ja pistäydyimme kahvilla ennen apteekkiin menoani.
Kahvilta poistuessani pistettiin vielä reteesti savukkeet palamaan ja halattiin lähtiäisiksi.
Tupakkia poltellen askelsin kohti apteekkia.
Otin vuoronumeron ja juuri kun olin ojentamassa reseptiä tiskin yli, tajusin että nyt käy Trainspottingit.
Tavara oli tulossa yli laidan pikajunan forcella.
Se saatanan kahvi. Itku. Panic.
Kysyin, voinko käyttää apteekin vessaa.
Valitettavasti meillä ei ole sellaista palvelua.
Selvä. Annatko kuule sen vastakuitin sieltä viivana, tulen kohta takaisin.
Paniikissa lähdin ylittämään Lauttasaarentietä keskellä kirkasta päivää katse fanaattisesti kohdistettuna tien toisella puolella sijaitsevaa räkälää.
Ei siinä.
Tasan keskiviivan kohdalla, parin bussin ja henkilöauton edessä se pahin sitten tapahtui.
On kuulkaa uskomatonta huomata, miten oma kroppa ns. pettää. Että siinä minä kaikessa koreudessani kipistelen menemään tien yli kohti baaria ja toivoakseni vapaata vessaa koska olin juuri iloisesti paskonut housuuni.
En kyllä vieläkään tajua, miksen vain painellut suoraan kotiin. Taisin vain olla niin paniikissa ja häkeltynyt tilanteesta.
Moikkasin baarin työntekijää iloisesti irvistäen ja ajattelin kuinka perässäni leijuva pilvi luultavasti räjäyttää koko paikan ilmaan sekuntien sisällä.
Vessa oli ahdas ja kuuma. Aloin tutkimaan vahinkoa ja huomasin että se oli lähinnä mittava, ellei jopa valtaisa.
Koska olin hieman pöllämystynyt tästä kirjaimellisesti paskamyrskystä, sotkin ohimennen vessan lavuaarinkin, shaibea oli jumalauta ihan joka paikassa.
Yritin parhaani mukaan lappoa löysää kuraa pönttöön mutta se oli sama kuin olisi "yrittänyt tukkia haljennutta vesiputkea Evening postilla", kuten Trainspottingissa eräs rouva totesi.
Yritin siivota itseäni ja vessaa siinä samalla, aivan tolkutonta.
Myönnän.
Saatoin jättää jälkeeni hirvittävän määrän siivottavaa mutta en kehdannut mennä sanomaan tiskille että "anteeks mutta sotkin ton teidän vessan paskalla lähes lattiasta kattoon".
Pakenin paikalta vieden mukanani sitkeän mutta vetelän saven sotkemat housuni joiden takapuolta peittelin isolla huivilla.
Tämän shown jälkeen, vailla järjellistä ajatusta, suunnistin takaisin apteekkiin josta lunastin Codesan compin.
Se kyllä vei yskän mutta aiheutti ihan pirullisen ummetuksen ja se onkin sitten tarina erikseen.
Lääkäriin en enää mennyt yskän takia, se meni ohi itsestään jossain vaiheessa.
Apteekissa en asioinut enää koskaan.
Että tämmöstä.
Terveisiä Malminhovista,
Antisankaritar
[url=https://www.facebook.com/Antisankaritar/?fref=nf]Antisankaritar Facessa, käy sissään[/url]