Hyvät naiset ja herrat, haluan lausua seuraavaa kalsarikänneistä:
Erään eron yhteydessä päätin kokeilla siipiäni pitkästä aikaa ja lähdin päiväviinille Iisalmen irkkupubiin.
Jostain syystä pari lasia viiniä hupsahti päähän ja päätin poistua kotiin.
Keksin nokkelasti käydä Alkon kautta "ihan vaan siltä varalta jos sattuu enemmän maistumaan…".
Oli perjantai. Alkossa ei ollut paljon porukkaa ja ostin isohkon kannullisen valkkaria.
Paarustin kotiin, korkkasin ja glug glug.
Eksä asui naapuritalossa. I decided to pay him a visit.
Soitin etukäteen että morjens, mä oon tulossa kylään.
Ilmoitukseni otettiin vastaan epäluulolla ja suorastaan kiellettiin ilmestymästä ovelle. Koska mulla oli vielä avain siihen kämppään, hoipertelin ovelle iloisesti rallatellen ja tervehdin kissaa.
Eksä näytti vähän jännittyneeltä koska ei nimenomaan halunnut että tulen käymään.
Vitut siitä, ajattelin.
Olin päättänyt että nyt sitä sitten pannaan menemään viimeistä kertaa. Eksä kieltäytyi. Minua suututti tämmöinen torjunta ja aloin itkemään katkerasti.
Kun toivuin itkusta, aloin raivota ja nimitellä entistä armastani.
Kissa seuraili tilannetta olohuoneen ovella.
Eksä sanoi viskaavansa minut pihalle mikäli en ala käyttäytyä. Niinpä heitin viimeiset herjat pöytään ja horjuin ulos, saatettuna. Lähtö ei ollut mitenkään epäkohtelias, päinvastoin.
Istuin ulkoportaille tupakalle, eksä siihen viereen.
Haukkua rätkytin sen ihan riekaleiksi, toinen vain katsoo siinä että jaha, oot sitte ottanu raivokännit.
Lopulta nousin ylös lähteäkseni omalle kämpälleni. Hain hetken tasapainoa, haistatin vitut ja läksin kotiin.
Kotona paiskasin oven perässä kiinni niin lujaa kuin lähti ja lysähdin sohvalle pahantuulisena.
Sitten tajusin että voihan perse, puhelin jäi edellisen osoitteen olohuoneen pöydälle.
Hakkasin käsillä otsaa kun kuulin ovelta koputuksen.
Herrasmiehenä entinen aviomieheni seisoi portailla ojentaen minulle puhelinta joka on oikean käteni jatke.
Kaiken hyvän lisäksi sain ystävällisen hymyn jota en todellakaan ansainnut.
Aamulla heräsin ihan tajuttomaan krapulaan. Päähän koski aivan saatanasti.
Kun makasin selälläni, koski päähän. Kun nousin istumaan, päänsärky lakkasi mutta alkoi oksettamaan.
Tyhjentelin sisäkalujani pitkähkön tovin. Jokaisen kouristuksen aikana tuntui että pää repeää, päänsärky oli ihan hillitön.
Lopulta vaivuin vapisevana myttynä kylppärin lattialle puoliksi istuvaan asentoon, yritin välttää yrjöämisen ja pääkivun.
Kyllä oli karua.
Ja tän jälkeen tuli fläsäri edelliseltä illalta.
Kyllä ei ollut voittajafiilis.
Lisäksi tajusin lähettäneeni facen kautta viestin täysin väärälle tyypille.
Sen sijaan että tunnustin ihastukseni eräälle muusikolle, lähetin viestin jollekin Johanille. Halitulijallaa.
Terkkuja Malminhovista.
Täällä on kaikki aina ja edelleen päin persettä mutta senhän te jo tiesittekin.
[url=https://www.facebook.com/Antisankaritar/]Pahantuulisia ajatuksiani voi seurata myös facebookissa[/url]
T. Antisankaritar
Ps. Tämän tekstin tarkoitus oli painottaa sitä, että juon vain hyvässä seurassa ja se ei ole pelkästään minä ja puteli. Ja on se tuo sosiaalinen mediakin yks helvetin ansa kun humalipäissään hilluu.