Paras kaverini on viisaasti todennut ” jos sen saa alle ulosheittohintaan, se ostetaan vaikkei sille heti käyttöä oliskaan!”
”Sillä” tarkoitan tässä nyt kaikenmaaliman kosmetiikkatuotteita ja sisustustavaroita ja sen sellaista tarviketta/rompetta.
Paikallinen Maxi on ollut löytöretkeilymme runsaudensarvi jo monta kertaa ja viime perjantaina tein mielestäni sikahyvän löydön mainitusta firmasta: kukallisia pöytäliinoja (140X220) euron tsipale! Mä en käytä pöytäliinoja! Mutta ne on sikahalvalla!! Nää otetaan! Eiku näitä otetaan kaks koska… näistä tulee keittiöön verhot! Wohoo!
Epädemokratian nimissä puolisoltani ei kysytty haluaako hän räikeästi kuvioidut puuvillauutimet kyökkiinsä, sorry kulta 🙂
Probleemaksi muodostu tietenkin ompelukoneen puute.
Kas kun Antikselle lankesi sitten sellainen hidaste kun puinen verhotanko. Pöytäliinoissa ei luonnollisesti ole valmista kujaa tankoa varten ja sitäpä sitten askartelemaan.
Tokihan olisi voinut ostaa verhonipsuilla varustetut puurenkaat, mutta koska tanko on valkoinen, myös renkuloiden olisi pitänyt olla valkoiset mutta koska uudet kretongit ovat sangen värikkäät, se ei käynyt laatuun, ei alkuunkaan.
Siispä ommellaan kuja verhon toiseen päähän, johon tangon voi pujottaa, simppeliä!
Tuumasta toimeen sunnuntaina, vaikkapa vaalipäivän kunniaksi?
Koska äänioikeus on tältä erää ennakkoon käytetty, auton nokka kohti siskon ompelukonetta ja hihat heilumaan.
Se perhanan singeri varmaan aavisti joutuvansa töihin joten kaikki sujui odotetulla tavalla: hankalasti.
Aivan enste piti tapella langan pujottamisen kanssa puoli tuntia.
Sitten puola meni vituilleen.
Sitten tajusin että neula on katkennut, mistä uusi neula?
Voihan vittu ja nenä. Onneksi löytyi lisää ompelukoneneuloja, taivaan tähären.
Lankomies lopulta asensi koneeseen langat, itse olin saanut ne katkeilemaan ja karkailemaan viranhoidostaan, tosi kumma juttu.
Tilanne kuitenkin pelastettu ja eikun surrur, uutta verhoa vääntämään.
Mainittakoon tähän väliin että oma siippani mittasi sopivan, verhotangon mentävän rakosen ja asensi nuppineulat kankaaseen sillä välin kun kävin hermosauhuilla: olinhan toki katkaissut sen vasta asentamani neulan koska olen niin helvetin kätevä ja pätevä.
Rallattelin sitten iloisesti menemään ensimmäistä verhontekelettä ihastellen erittäin siistiä ompelujälkeä:
Tämähän sujuu kuin tanssi! Olen luonnonlahjakkuus!
[IMG 1294896]
Heti kuitenkin pätkähti päähän että olen nykyään kovin kankea tanssilattialla ja tämä on liian hyvää ollakseen totta.
Käänsin kankaan julkisivupuolen ylöspäin…
[IMG 1294895]
Tadaa ja trolololololofuckmesaatana.
Lopputulos on kuitenkin ihan ok, siellä ne nyt on paikoillaan keittiön ikkunassa kaiken tuskailun ja noitumisen jälkeen.
[IMG 1294897]
Terkkuja tekstiilimaasta,
Antis.
Ps. Näyttää siltä että keittiömme tarvitsee uuden valaisimen. Tuo nykyinen ei kyllä sovi sinne yhtään ja valaistuksen tasokin on vähän niin ja näin. No, huomenna Maxiin. Niillä on takuulla siellä piilossa jotain riisipalloja tai jotain >:)
*****************************
Hauskuus toistaa itseään osoitteessa:
https://www.facebook.com/Antisankaritar