Keskittymispillereitä aikuisille

Kävin eilen syleksimässä sisäistä kaaostani maalauspohjalle. Alkuun ei tullut mistään mitään. Tuossa kuva maalauksen alusta, jota hartaasti väänsin parin viikon aikana noin 3 tuntia.

Ajattelin että keskityn nyt tähän mitä on tuloillaan ja pusken vaikka läpi harmaan kiven, tästä tulee nyt valmis ja tämmönen… tämmönen.

Huomautettakoon että aloitin tän maalauksen alustamisen JO kesäkuussa, muistaakseni. Missään vaiheessa en ole saanut tartuttua tähän uudelleen, joku on potkinut vastaan ja on melkein ahdistanut katsoa tätä aihiota kotona. Eilisen maalauspiirin aluksi ohjaaja esitteli mulle kahta taidekirjaa todeten että näissä on jotain samaa kun noissa sinun töissä. Mielenkiinnolla avasin ensimmäisen ja samantien sen sidos rapsahti irti liimauksista, puolitin vahingossa isoa maalausta esittävän kuvan. Paremmin ei voisi toisen omaa kohdella ajattelin ja pahoittelin kovasti ääneen että tässä sitä nyt tuhotaan toisen kirjoja. Ohjaaja ei antanut ruoskaa, totesi vain että tietyn kustantamon kirjat on olleet tunnettuja jo pitkään siitä että niiden sidokset hajoaa erittäin helposti. Ilmeisesti tässä kohtaa alkoi käyrät nousemaan, suorastaan harmittamaan ja sehän tunnetusti on luovan ilmaisun yksi voimavara, ainakin mulle. Sähläsin tovin maalituubien ja pensseleiden kanssa levitellen keltaista pitkin pöytää ja paitaa. Tähän asti, vannon, olen yrittänyt pitää kielen kurissa maalauspiirin hiljaisuudessa mutta nyt pääsi ilmoille yks iso vittuperkele. Uskoin hetken että paras tulos tulee kun isken tosta nyrkin läpi, perkele. Sen jälkeen meni noin kymmenen minuuttia ja tuo ihan paska maalauksen alku näytti tältä:

Koska en osaa maalata vaan yhdestä suunnata, pyörittelen tuota ympäri milloin mitenkin päin, tulee ainakin tasaisesti maalia joka kohtaan. Että jos joku ihmettelee tuon kuvan outoa rajausta yms. plää plää. Otsikossa mainittiin keskittymispillerit. Sitä vaan siis että onko tämmöiseen hosumiseen mitään luonnonlääkitystä? Aamulla vaelsin eestaas täällä puurolusikka ja avaimet kädessä kun teki mieli tupakkaa. Samanlainen haahuilu on tyypillistä muutenkin nykyään. Huomaan jatkuvasti että oon tekemässä yhtä juttua kun äkkiä keskittyminen herpaantuu ja puuhaan jo ihan jotain muuta. Nytkin istun lämpörullat päässä ja suunnittelen ripsivärin laittamista. Aivan varmaa on se, että olen unohtanut jotain… Tuli kuitenkin äkkinäinen inspiraatio kirjoittaa vähän blökiä ja täällä minä nyt harhailen ajatusteni kanssa, tehden lähtöä tuonne kylmään syksyyn. Paleltaa. Rakkauvella, Antisankaritar eli Antis näin kamujen kesken Ps. Ennenkuin sain tämän tekstin valmiiksi, tuli puhelu. Nyt mä istun täällä hattu päässä ja edelleen mietin että jotain unohtunut. Jotain. ———————— Veispuuk www.facebook.com/Antisankaritar eli tosta -> [url=https://www.facebook.com/Antisankaritar?ref=hl]Linkki[/url]