Keuhkojen pohjasta mehiläispesiä vastaan!

Tänään piti kiipeillä ullakolle etsimään hiontapaperia eli tässä tapauksessa ”semmonen sieni, mikä on karkee toiselta puolen ja toiselta puolen vielä karkeampi”. Kuulemani mukaan se oli toimitettu työkalupakissa mörön persettäkin pimeämmälle…

Tänään piti kiipeillä ullakolle etsimään hiontapaperia eli tässä tapauksessa ”semmonen sieni, mikä on karkee toiselta puolen ja toiselta puolen vielä karkeampi”. Kuulemani mukaan se oli toimitettu työkalupakissa mörön persettäkin pimeämmälle ullakolle jonne en mielelläni mene koska mörön perse.

Kesällä ihmettelin kun vintti oli täynnä mehiläisenpesiä. Oli pientä, keskikokoista ja ihan valtavan isoo ötökkäpalloo vähän siellä ja täällä, sillonkaan ei kiinnostanu paljon urheilla siellä.
Ja auta armias jos pihalla istuit käryyttämässä savukettasi kesäpäivänä, koko ajan sai olla juoksemassa pakoon niitä helvetin pörriäisiä, siellä meni kaikki sekä nuoret että vanhat.
Ja minä, kirkuen keuhkojeni pohjasta, pakokauhuisena.
Ihan sama vaikka kuka sanos että ”ei ne pistä jos ei niitä härnää”.
Joo just niin, montakohan kertaa on pitäny juosta pitkin pihaa ja kirkua, lopettaa kirkuminen ja vaan juosta kun perässä tulee ilmeisesti paniikkihien hajuun mieltynyt mehiläinen/ampiainen/sittiäinen/kimalainen/ Paarma!

Nii että älä itke Iines, ei ne pistä jos niitä ei ärsytä. No entä jos mä oon jo juossu karkuun, vailla viekkautta ja vääryyttä olen itseni juoksuttanut jo pois niin miksi, oi miksi ne seuraavat perässä?!
Uimareissulla montako kertaa on pitäny melkein hukuttaa itsensä kun paarma on jäänyt pörräämään ja vaanimaan tilaisuuttaan?!
Monta!

Nyt saattaa jo arvon lukija ihmetellä että mitähän tämä blogaus tällä kertaa oikeastaan koskee.
No niitä helvetin mehiläisiä/ampiaisia ja niiden pesiä.

Ku mun piti kiivetä tänään tonne vintille, missä niiden pesiä oli kesällä ja niitä ihtejään siitäkin edestä.
Raivoissani talohuoltoyhtiömme laiskuudesta ja haluttomuudesta murhata nuo verenhimoiset ilmojen haittatekijät, päätin jo syksyllä että rikon kaikki pesät mitkä löydän KUNHAN TULEE KYLMÄ.
Ettei käy niin että minä se vaan siellä vintillä sitten juoksen ja lyön pääni ties mihin kattonaulaan ja vahinkoko se nyt olisi mutta kuitenkin. Eli hajoitin joitan pesiä syksyllä, kun kylmät ilmat oli kestäneet jo viikkoja.

Tänään sitten sitä hiomapaperia etsimään sinne mörön peräsimeen.
Sanomattakin selvää ettei mokomaa hiomavehjettä löytynyt työkalupakista eikä sen välittömästä läheisyydestä sen ulkopuolelta. Vinttikomeromme on vielä ihan järjettömän siistissä kunnossa koska siippani ei tykkää jättää tavaroitaan lojumaan. Siispä en löytänyt etsimääni.
Löytyi kylläkin kaksi metallista viilaa ja ajattelin että näillä saa toivotun lopputuloksen. Löyty nimittäin kirppikseltä eilen peili jossa oli vähän kököt kehykset. Näppäränä tyttönä ”hion nuo rumat maalit tuosta veke ja maalan ite paremmat tilalle”, tässä siis taustat tälle ullakkocaselle.

Viilat kätösissäni tein jo kotiinpaluuta kun huomasin että olen missannut syksyllä yhden mehiläispesän raadon. Haa! Nyt sen tuhoan!
Varovasti lähestyin viholliskohdetta päätäni varjellen koska katto madaltuu ulkoseinää kohti. Tajuutteks?
Sitten tehokas hutaisu toisella viilalla ja pesä lähti puoliksi irti.
Irvistelin, en diggaile tämmösistä pesäpuuhista yhtään ja syksylläkin oli sydänparkani lyödä viimeisen lyöntinsä koska hetken aikaa olin varma että tulen kohtaamaan äkäisen, pörisevän lopun.

Sitten toinen, se viimeinen niitti ja pesä tipahti lattialle. Samalla siitä irtosi sisäkalut ja joku ruskea mötikkä kierähti lähelle lenkkarin kärkeä. Siitäpä sitten alkoi hirvittävä kirkuminen, kiljuminen, ryntäily, pään kolhiminen kattaparruihin ja lopulta erittäin taitava s-tyylin pyrähdys perseelleen/polvilleen. Viilat oli tuon kammottavan, kuolemaakin kamalamman sekunnin parin aikana lentäneet yksi itäsiipeen, toinen takaisin vinttikomeroon.
Istuin siinä perseelläni vintin lattialla niellen pölyä ja ihmettelin että katos vaan, tuossahan on lautasellinen rotanmyrkkyä aivan nenäni edessä. Talohuoltoyhtiö pyrkii näemmä hoitelemaan suurimmat termiitit hittoon tiluksiltamme, swell!

Koska vihollislaivue oli selvästikin hakeutunut talviunille, rohkaistuin ottamaan kuvan pesän sisällöstä, siitä mötikästä joka melkein hipaisi lenkkarin kärkeä.
Kuitenkin aika viehättävä aikaansaannos niinkin pieniltä otuksilta kuin mehiläiset.
Silti vihaan niitä paskiaisia.

[IMG 1296698]

Pienempi noista on tulitikkuaskin kokoinen, ehkä snadisti isompi.
Isompi on isompi. Ja tämä pesä sentään oli melko pieni.
Ne aiemmat tuhotut pesät oli jotkut futispallon kokoisia. Yäk.