Muistui juuri mieleen tapaus kolmannelta luokalta, ikää minulla oli 9 vuotta (oliko?)
Luokallani oli ihana Joonas, tai oikeastaan se oli minua vuotta vanhempi eli nelosluokkalainen mutta ihana se oli.
Kehitin hyvin yksipuolisen ”ai ku se o nii ihana”-suhteen Joonakseen. Epäilemättä sitä ei voinut olla huomaamatta ja tein kaikkeni että olisin saanut ”alkaa” Joonaksen kaa. Joonas ei varsinaisesti lämmennyt minulle ja sekös minua harmitti.
Sitten se alko seukkaamaan yhden kaverini, Kukan kanssa.
Olin ratketa kateudesta ja katkeruudesta, Joonashan oli minun!
En tänäkään päivänä tiedä kuinka nuo kaksi onnistuivat purjehtimaan minulta salaa rakkauden satamaan mutta ai saatana miten se kirveli.
Aloin käyttäytyä kuin petetty rakastaja koska aivan helvetillinen koston liekki eli pienessä mielessäni.
Kun olimme esimerkiksi uimahallissa ja Kukka ihan selvästi keikisteli altaan reunalta Joonakselle, yritin tiputtaa mokoman kokotin veteen. En onnistunut, Kukka älysi harata vastaan minkä pystyi ja ihmetteli mikä kumma minuun meni.
Tai esimerkiksi musiikintunnilla kun laulettiin ”kuin kukka kaunis suloinen, vihreellä nurmella…” niin aina kukka-sanan kohdalla Joonas katsoi ihastuneena Kukkaan. Miten raivostuttavaa!
Tein kaikkeni että olen katsekontaktin tiellä tai ainakin osoitin syvää, moraalista paheksuntaani heidän suuntaansa. Saatoin jopa kiusata Kukkaa jollain merkillisellä tempulla kuten kiskaisemalla letistä tai nipistämällä. Kukallahan siis oli pitkä, tumma tukka ja ruskeat silmät ja minulla puolestani melko maantienvärinen koko olemus ja vinot hampaat mikä aiheutti lisää katkeruutta ja kateutta.
Onneksi tilanne korjaantui.
No kuitenkin. Kävin salaa mielessäni kateuden, mustasukkaisuuden ja polttavan vihan taistelua, elämäni oli melko mustaa tuolloin.
Lapsellisen sinnikkäästi yritin napata Joonaksen Kukalta siinä sen kummemmin onnistumatta.
Lemmenviestini Joonas rutisti ja heitti roskikseen:
Aivan, katsoin täysin aiheelliseksi kirjoittaa Joonakselle kirjeen, jossa kerroin miten pettynyt olin hänen morsiamen valintaansa, kuinka olin AINA tiennyt että se tykkää Kukasta.
En nykyäänkään pysty avaamaan itselleni tuota absurdia väitettä ”oon aina tienny”, mutta sillä hetkellä siinä oli tehoa jota katkera lemmenviestini kaipasi. Muistaakseni kirjoitin epäileväni suuresti, voiko ystävyytemme Kukan sen paremmin kuin Joonaksenkaan kanssa jatkua koska minut tällä tavalla petettiin.
Tiesin että Joonas lähetteli Kukalle rakkauskirjeitä, niistä tuntui kohisevan koko koulu eli kaikki toka- ja kolmasluokkalaiset tytöt joita ei pienessä kyläkoulussamme ollut montakaan.
Maininta ”pieni kyläkoulu” tarkoittaa sitä että ekaluokalle mennessäni koulussa oli 29 oppilasta, kutosluokalta lähtiessä koulun oppilasmäärä taisi olla tasan 40.
Luokat oli yhdistetty niin että eka- ja tokaluokka oli samassa, kolmos- ja nelosluokka samassa sekä vitos- ja kutosluokka samassa.
Koulussa oli siis kolme luokkahuonetta joista käytettiin hulvattomia nimityksiä yläluokka, alaluokka ja keskiluokka.
Ponnekkaasti raivasin tieni kaikkien noiden luokkien läpi ja tätä onkin kiva muistella juuri 33-vuotissyntymäpäivänsä kynnyksellä.
Koulussa oli myös hillittömän mielenkiintoinen, ennen ristusta hankittu kemiantarvikekaappi jota ei koskaan lukittu.
Tänä päivänäkin ihmettelen miten yksikään meistä uteliasta naperoista jäi henkiin kun hiivimme salaa kaapille aukomaan vanhoja lasipulloja joiden etiketeissä oli pääkalloja ja luita varoituksena.
Muistan maistaneeni ikivanhaa salmiakkijauhetta mutta naapurin pojat maistoivat vähän ja jokaisesta pullosta.
Niistä kirjeistä, niistä helvetin saatanan perkeleen kirjeistä haluan sanoa sen että sellaisten olemassaolo riepoi minua ihan saatanasti.
Tein lukuisia salaisia hyökkäyksiä Kukan pulpettiin löytääkseni ihanan Joonaksen lähettämät rakkauskirjeet mutten ikinä löytänyt yhtäkään.
Ja silti niitä kuulema oli vino pino!
Miten outoa!
Ja miten raivostuttavaa!
Olisin halunnut tietää minkälaisia juttuja Joonas Kukalleen kirjoitti mutten ikinä saanut niistä selkoa.
Kukka mainitsi joskus lemmenliekin jo sammuttua, että hän laittoi kirjeet muovipussiin, pussin metallilaatikkoon jonka sitten hautasi kotinsa takapihalle. Kun kerran menimme käymään hänen luonaan tyttöporukalla, pyysimme kaivamaan kirjeet esiin.
Etsimme oikeaa paikkaa mutta Kukalla oli suuria vaikeuksia löytää kirjekätkönsä tarkka maantieteellinen sijainti joten kirjeitä ei koskaan saatu luettavaksi asti.
Epäilen että koko kirje-episodi on vähintäänkin keksitty, mitään kirjeitä ei takuulla koskaan ollutkaan…
Eventually, life continued.
Kukan ja Joonaksen erouutinen kuultiin jossain vaiheessa ja olin siitä hillittömän iloinen, tietysti. Joonas ei kaikesta huolimatta halunnut armastaa minua vaikka tsäänssiä oli vaikka mitenkä paljon, sain nuolla näppejäni hänen suhteensa vastakin.
Muistaakseni Kukka alkoi jossain vaiheessa seurustelemaan Jukan kanssa mutta siitä en ollut pahoillani koska Jukka ei ollut mielestäni niin ihana. Sitäpaitsi kyllä me kerran sen Jukan kanssa pussattiin, enemmän taidettiin kuitenkin riidellä koska se oli ihan helvetin ärsyttävä toisinaan. Se oli just yks niistä jotka maistoi kaikista niistä pulloista, joita myrkkykaapista löysimme.
Rakkaudella,
Antis
———————————————
Hautaa sinäkin pääsi hiekkaan osoitteessa www.facebook.com/Antisankaritar