Tänään teki mieli olla haastava asiakas. Kyse on jälleen Nordean ”asiakaspalvelusta”. Tupa oli täynnä jengiä kello 10:11 kun nappasin jonotusnumeron. Asia kaikessa lyhykäisyydessään oli se, että pankkikorttini meni vanhaksi viime kuun vika päivä ja tämä valkeni mulle vasta kesäkuun eka, aamusella, kaupankassalla. Sikahyvä ottaen huomioon sen faktan että jos olisin odotellut iltaan, olis tullut erittäin huonorahainen viikonloppu.
Mulle selitettiin ujosti ja nolostellen että kortin olisi pitänyt tulla kotiosoitteeseeni, ehken ole sitä vain huomannut… Tämä oli varteenotettava vaihtoehto kunnes tänään selvisi, että kortin olisi pitänyt tulla kapeassa, valkoisessa JA paksussa kirjekuoressa. No ei oo kuulkaa näkynyt. Yksi vaihtoehto on se, että alueemme postinjakaja on näkövammainen sekä lukutaidoton: naapurin ukon posteja tulee mulle joten miksipä ei minun postini menis hänelle? Ja meidän sukunimetkin alkaa kumpikin KA, joten erehtymisen vaara on suuri. Naapurin sukunimessä on tosin vain 5 kirjainta, omassani 10, laskekaa itse virhemarginaali.
Tänään siis aamu alkoi ensin puhelinsoitolla Nordean ”puhelinasiakaspalveluun”. En ole selvillä paljonko minuutti Michael Bubléa maksaa cd-levyllä, mutta Nordean ”puhelinpalvelussa” se on takuulla hirmu arvokasta. Hintatietoja ei kertonut edes konttorissa ollut mainostaulu jossa pyöri onnellisia isejä ja äitejä kolmine lapsineen ja halpakorkoisine lainoineen kehumassa Nordean joustavia luottoja sekä asiakaspalvelua.
8 minuutin kuplinnan jälkeen luovutin ja pyyhälsin suoraan Nordean konttoriin.. Ja kuten sanottu, jengiä oli tupa täynnä. Tänään on vissiin muillakin rahaa tilillä kuin mulla, mummot ja papat näky nostavan hirmuisia rahatukkoja ja meikäläinen kitui ajatuksissaan. Yksikin mummo totesi että tämä on vähän huono systeemi kun ”kassapalvelua” saa vain kello 10-13 välisenä aikana, hänelläkään kun ei ole pankkikorttia (ei tainnut mainita syytä).
Kello 11:00 tuli vuoroni. Olin siis jonottanut 49 minuuttia päästäkseni tilaamaan uuden pankkikortin. Netin kautta en edes viitsinyt kokeilla kortin tilaamista, koska edellinen, se kadonnut siis, oli vielä voimassa. Varmuuden välttämiseksi siis Nordean konttoriin asioimaan.
Varttituntia myöhemmin olin taas vähän viisaampi. Ja köyhempi. Uuden kortin tilaaminen edellyttää vitosen latomista tiskiin, ja se veloitettiin suoraan tililtäni, jolla vielä on rahaa.
Minulle kerrottiin että tunnusluku tulee 4 tai 5 päivää ennenkuin kortti itse saapuu. Pysähdyin. Mitenkähän pitkä aika siis arvioidusti menee, että saan uuden muovirahan?
Ylläripylläri: VOIN varautua sellaiseen kahteen viikkoon.
Kahteen viikkoon.
Kahteen viikkoon.
Jos haluan fyrkkaa tililtäni, joudun joko jonottamaan konttorissa taas tunnin muun kaltaiseni rahvaan seassa TAI siirrän rahaa jonkun kaverin tilille, jonkun epäonnekkaan ja surkean, kaltaiseni äälimyksen tilille Nordeaan, jos haluan saada käteistä nopeasti.
Varmuuden vuoksi kortti tilattiin noudettavaksi Nordean konttorista. Kun on se näkövammainen ja lukutaidoton postinjakaja.
Kyllä sitä minäkin aika aasi olen kun vielä annan tilini lojua mainitussa roskapankissa. Jos olisin mä, ja mähän oon, suljen sen saamarin konton heti kun saan loput laskut maksettua tältä kuulta ja tilin tyhjäksi.
Perseintä on taas se, että vuokravakuustilini on myös mainitussa lafkassa. 800 euron talletuksesta veloitettiin ”vain” 20 euroa palvelumaksua, ja tili onkin kivasti kasvanut korkoa jo 7snt puolen vuoden aikana. Jos en olisi ollut tyhmä vakioasiakas, olisin pulittanut vakuustilistä 40 euroa.
Ei se mitään. Mulla on tähänkin pomminvarma suunnitelma. Nordea antaa 40 euron pesämunan jos avaan vauvalle tilin sinne.
Nyt täytyy siis tehdä vauva, että saan kakskymppiseni korkoineen takaisin.
In your face, Nordea!