[IMG 1290348]
Sukeva, tuo maailman aliarvostetuin kylä, heräsi eloon männä viikonloppuna (www.originalsukeva.com).
Samaa ei voi sanoa Antiksesta, joka sukelsi taikajuomapataan nopeutetussa aikataulussa perjantaina missaten kaiken hauskuuden. Onneksi oli räimettä vielä lauantaina ja minäkin pääsin nauttimaan elävästä musiikista ja ihmisistä: nähtiin Kalle Päätalo ja Halavatun papat. Taisin mä nähdä myös näyttelijä Jussi Vatasen, jota olen jostain syystä kutsunut nimellä Riku jo jonkin aikaa. En tajuu.
Toimikunta, joka nämä festarit oli keksiny, oli toiminut erittäin hyvin. Bajamajat oli siistissä rivissä kuin sotilaat ja ölyttelttakin veti hyvin. Tosin ehdin tilata vain kaksi lomperoa kun tajusin että joudun ramppaamaan hyyskässä vartin välein, mutta en alkanut syljeskelemään lasiin enää siinä vaiheessa.
Kun tapahtuma-alueella loppui hauskuus, suunnistimme minä, bestikseni sekä hänen siskonsa paikalliseen kippolaan, Savon Veräjään.
Sukeva on pikkukylä.
Siksi pubikulttuurikin on lastenkengissään enkä kyllä muuta ole luullutkaan. Ehdin kuitenkin olettaa että kesän suurin tapaus, nämä Original Sukeva-festarit, olisi saaneet paikallisen ravintolayrittäjän hereille. Just.
Paikka oli kuin nuijalla lyöty. Kokemuksesta tiedän kertoa että siellä on parhaina iltoina, siis viikonloppuisin, ehkä 20 asiakasta. Nyt siellä oli 200 ellei enemmän, kuin vilkkilässä kissoja ja lisää lappasi ovista ja ikkunoista.
Asetuin kiltisti jonottamaan kuten muutkin kaltaiseni reilun kaupan kansalaiset ja jälleen kerran Antista ruuvattiin kakkoseen tunnontuskitta.
Olusilla kuulema sai jonottaa juotavaa melko pitkään ja tämmöinen oli tilanne eilen Savon Veräjässä:
tiskin takana hääri yrittäjäpariskunta (henkilökuntaa 2, asiakkaita 200 ellei yli).
Toinen kuljeskeli edestakaisin tuoppien kanssa ja hävisi välillä takahuoneeseen vissiin tiskaamaan niitä käsin. Kaljahanoja ei ollut, joten aikuisten limua kaadettiin tuopposiin tölkeistä ja pulloista.
Jono kiemurteli ovelle asti ja ulos pimeyteen, silti paikan viinuri heitti tutuilleen huulta, myi paikallisille asiakkailleen jonon ohi ja oli ihan helevetin hidas. Perkeleen epäreilu kyyppari, kiroilin ja kelasin että saatan kirjoittaa blogauksen aiheesta epäreilu kyyppari.
Ensimmäistä kertaa vuosiin mua otti päähän jonottaa baarissa. Yleensä näkee tiskin takana tehokkaan kombon ammattilaisia juomaa laskemassa, sitä vaan ajattelee että mun vuoro tulee kyllä ajallaan ja malttaa odottaa. Nyt jono seisoi ja moni hämmästeli, kuinka hitaasti voi yhden oluen myydä. Ensin tilaus, sitten raplataan kylmäkaappia, sitten mietitään paljonko maksaa ja silmälasien yli tai ali kurkitaan kuin tää kassakone toimikaan ja halleluja.
Ekstroja ei ollut, ei myöskää plokkareita. Ei hätää, ei ollut myöskään portsaria ja kun lattialle särkyi samalla hetkellä kaksi olutpulloa, pyysi joku asiakkaista siivousvälineet ja parhaansa mukaan pyyhki tavallisella rikkaharjalla lasinsiruilla ja oluella hölvätty lattiaa.
Jonottaessa bongasin vitriinin päällä kyltin jossa lueteltiin asioita pizzasta, kas näin:
[IMG 1290350]
Paikallinen toinen yrittäjä oli tuonut baariin omat stereonsa kun talon puolesta ei niitä ollut. Tanssilattia oli porukkaa täynnä in no time, joten edes joillain oli hauskaa.
Kaljahanat tosiaan loisti poissaolollaan ja kun tuli vihdoin mun vuoroni tilata, firman toinen omistaja joka toimi siis myös baarimikkona, kääntyi vielä kesken mun tilauksen nauramaan jollekin tutulleen ja heittämään huulta. Olin todellatodella ärtynyt jonottamisesta, hitaudesta ja vähän jo siinä vaiheessa ihan kaikesta. Teki mieli lyödä nyrkki pöytään ja hypätä tiskille, mutta huonoa käytöstähän se olis ollut.
Seuraa keskustelunpätkä minun ja leppoisan baarimikon välillä:
– Mitäs laitetaan?
– Kaks kossuvissyä, kiitos!!!!!
– Ei oo laseja.
– !?
– Olutta, siideriä tai lonkeroo on tölkeissä ja pulloissa, ei oo laseja.
Tilasin ”jotakin” ja lähdin terassille puhisemaan.
Aamulla söin ahnaasti majapaikkani keittiönpöydälle unohtuneita herkkuja talon muun väen parannellessa oloaan.
Sitten huomasin pihalla oravan!
Jee, söpö orava!
Seurailin sen touhuja vähän vapisten keittiön ikkunasta ja ihmettelin, miksi se tuijottelee taloon päin niin tietävän näköisenä ja viuhutteli häntäänsä. Sitten se loikki pari kertaa ees taas ja katosi pusikkoon.
Menin pihalle aamuaurinkoon katsomaan, josko se vielä näyttäytyisi. Ei sitä näkynyt ja vasta pitkän ajan kuluttua hokasin, mitä se oli kytännyt ja puuhaillut salaa:
[IMG 1290349]
Kiitos Sukeva, kiitos orava ja ennen kaikkea kiitos Savon Veräjä. Kokemus jota en unohda koskaan.