Tämä seuraava liittyy tuohon edelliseen postaukseen jossa vähän valotin erään edesmenneen parisuhteeni tapahtumarikkautta.
Sotaahan se oli alusta loppuun. Loppupuolella kuvioon ilmestyi mystinen puhelimella rimputtelija, kutsukaamme häntä nimellä Maria.
Eksäni näytti ärsyyntyneeltä aina kun puhelin alkoi soida ja näinhän minä että siellä joku naisihminen tavoitteli tätä rakasta hellanduudeliani.
Tuolloin en vielä osannut laittaa asioita oikeisiin raameihin vaan riehuin silmittömästi koska silmään kuseminen oli jatkunut ja jatkunut ties kuinka pitkään ja se tuntui joka kerta yhtä pahalta. Viisampi neito olisi karauttanut suhteesta pois aikapäiviä sitten mutta mä olin taloudellisesti ja maantieteellisesti niin pahassa rakosessa, etten voinut näin tehdä.
Jälkikäteen ajateltuna tajuan etten koko tyyppiä enää edes rakastanut jossain vaiheessa, vitutti vaan että jäin häviölle tässä rakkauden silmittömässä sodassa ja halusin puristaa hengen pois jokaisesta hameväen edustajasta, joka äijääni "vokotteli". Mähän en siis tajunnut sitä että äijä oli säveltänyt mitä uskomattomimpia tarinoita näille kolmansille pyörille leimaten minut hulluksi joka vainoaa puhelimitse jatkuvasti. Siispä minun viha kohdistui aina näihin ulkopuolisiin yksilöihin joita oli ihan yhtä lailla viilattu kakkoseen.
Tulee mieleen yksi mainio stuntti minkä tyyppi kerran teki. Olin poistunut kaupungista vierailulle omaan kotipitäjääni viikoksi. Ukko oli tuolloin esittänyt vilpittömän vierailukutsun ex-tyttöystävälleen tulla viettämään mukava viikonloppu meren äärelle kanssaan, luonto lähellä, asunto tilava ja ruokaa on. Tämä naissankareiden ykkösketju esitti että asunto on vain hänen eikä kenenkään muun ja että minä olen ties missä. Ymmärsin näin ettei exä ollut lunastanut kutsua ja voin kyllä kuvitella mitä se olisi ajatellut asunnosta, jossa on naisten vaatteita, kenkiä, kosmetiikkaa ja koko naisen omaisuus ripoteltuna pitkin seiniä, suurin osa huonekaluistakin oli minun. Että näin hurja se äijä oli, kyllä se olisi tuohonkin selityksen keksinyt.
Kerran taas vaihteen vuoksi raivostutettuaan minut äärirajoille oli armaani juoninut exänsä kanssa: olivat soittaneet Auroran päivystykseen ja yhdessä oli kyselty neuvoa kuinka tämmöinen vähän epävakaa ihminen pitäisi hoidella. Siis yrittivät saada mut hoitoon. En usko että taustoja oli selvitetty turhan tarkkaan viitaten raivoisaan ja epävakaaseen käytökseeni kuten se, että sain tietää heidän harrastaneen sitä ihaninta miehen ja naisen välistä asiaa ex-tyttöystävän talon pyöräkellarissa.
Kun sain tästä kuulla, kilahdin aivan totaalisesti ja uskon että aika moni muukin olisi hieman vetänyt palkokasvin osia sieraimeen. Ilmoitin tuolloin sähköpostitse äijänretkulle mitä olin mieltä hänen miehisen varustelunsa tasosta, ex-eukon painoindeksistä ja mahdollisista sisäsiittoisista piirteistä. Tätä tekstiä analysoitiin sairaanhoitajan ja mitääntekemättömän mulkun mahtikombolla ja mut yritettiin saada hoitoon. Asia valkeni minulle vasta vuosi tapahtuneen jälkeen ja silloin se oli taas menoa. Kylläpä vitutti.
Mutta että näin härskiä oli toiminta. Ja nyt siellä on siis jälleen yksi nainen kokemassa kaikkea tätä samaa minkä mä olen läpikäynyt 2008-2010 välisenä aikana, sitä ennen saman kyydin sai minua edeltänyt exä (se sairaanhoitaja jolla oli kolme lasta edellisestä liitostaan ja joka diilaili pillereitä duunipaikastaan tälle kultamussukalle).
Kuten tuossa alussa mainitsin, "suhteen" iltapuolella kuvioon ilmestyi tämmöinen mystinen Maria jonka puhelut hieman pistivät silmään ja korvaan. Tiedusteltuani ihan asiallisesti asioiden tilasta, äijä nakkasi puhelimen seinään ja puff, sinne katosivat kaikki todisteet kenenkään soitteluista. Samalla hän kirosi kaikki naiset alimpaan helvettiin, olemme vaikeita ja yksiä vittuja koko sakki. Totesin että siinähän meillä onkin sitten paljon yhteistä, sä kun oot tommonen pikkumulkku (räikeä viittaus käyttämääni herjaan sukukalleuksiensa koosta). Jos sitä äijää ikinä mikään niin paljon vaivasi, niin se oli tämä kruununjalokivien koon arviointi. Hän oli alkanut udella toistuvasti arviota nyssyköidensä koosta ja parhaimmillaan hillui munasillaan julistaen olevansa ihan vitun kova jätkä ja katsopas kulta tätä!
Jos hän siis murhasi minun palavan rakkauteni häneen, minä murhasin hänen palavan rakkautensa omaan kikkeliinsä ja se kyllä ansaitsikin sen. Sorry, hehe.
Niin tämä Maria. Kerran sitten ulkona ollessamme luuri soi, nappasin sen äijän kourasta, juoksin vähän matkan päähän ja samalla vastasin siihen. Äimistynyt naisihminen siellä kakosteli ja sulki puhelimen. Äijänturhake suuttui silmittömästi, alkoi jahdata minua pitkin pihaa ja lopulta kun muuta ei keksinyt, paiskasi lasioven läpi metallisen kenkienharjaustelineen. Tsi-tsing sinne meni niin että helähti. Sitten hän istahti penkille päätään riiputtaen samalla kun itse henkilökohtaisesti ilmoitin virkavallalle pienestä välikohtauksesta. Puhelin oli jo tuossa vaiheessa viskattu talon seinään ja puff the dragon, sinne meni taas Mariat ja Minnat ja Maijat ja ties ketkä parisuhteemme kolmannet osapuolet.
Sain sitten jopa tilaisuuden tavata tämän Marian. Olin jutellut sen kanssa puhelimessa pari kertaa ja luodannut tilanteen mutkia. Vaikutti mukavalta tytöltä mutta tosiaan, tyttö oli. Hän oli minua lähes kymmenen vuotta nuorempi joten katson aiheelliseksi mainita että saattoi olla vähän idealisti rakkausasioissa ja varsin naivi.
Kävi myös ilmi että oli jonkin sortin skitsofreenikko.
Maria avasi minulle sydämensä. Tuolla hetkellä olin jo muuttanut takaisin kotikonnuille pois tilanteesta joka oli mulle täysin mahdoton.
Maria kertoili puhelimessa kuinka hänellä oli vuosia sitten ollut lapsi.Totesin että oot aika nuorena sen lapsen tehnyt koska nyt ikää oli vain 20. Lapsi oli kuitenkin kuollut. Jäädyin vähän, kuinka vauvaikäinen kuolee suomessa… niinkun tosta noin vaan ja sen on varmasti täytynyt olla hirveä paukku? Maria vakuutti kaiken olevan hyvin vaikka vauvansa kuolemasta oli vain kaksi vuotta… tai kaksi ja puoli, hän ei ihan tarkkaan muistanut.
Kysyin sitten että kuinka lapsi oli kuollut? Joo, se tapettiin. Mitvit.
"No siis se oli niinku isällään viikonlopun, se oli just joku puolivuotias ja isällään viikonlopun hoidossa. No sen isä lähti sit baariin ja antoi sen lapsen jollekin kaverilleen hoitoon joka pahoinpiteli sen sitten hengiltä". Tämä tarina kerrottiin mulle puhelimitse vailla minkäänlaista liikutusta tai tunnetta äänessä.
Toisen puhelun aikana Maria kertoi että hänellä on aivokasvain. Vai niin, ajattelin. Olin googlaillut suomalaista rikoshistoriaa pari vuotta taaksepäin enkä ollut löytänyt yhtään imeväisikäisen surmaa, murhaa, kuolemantuottamusta, en yhtään mitään ja ajattelin että morjens, tarina on keksitty.
Jossain vaiheessa alkoi onnellinen lapsen odotus ja ex-porsaani oli mielissään tulevasta perheenlisäyksestä. Raskaus jatkui yhteensä noin 18 kuukautta kunnes lapsi "lopulta syntyi".
Tässä vaiheessa putosin nauraen tuoliltani kotona täällä provinssissa. Soitin asiasta kuultuani välittömästi bestikselleni ja ilmoitin että olemme todistamaisillamme ihmettä, nyt kyllä painellaan Helsinkiin katsomaan uutta vauvaa! Exä oli onnellinen isä.
Harmi vaan kun ei sitä vauvaa pääse katsomaan. Kuulema Maria oli hänelle vihainen jostain eikä päästä katsomaan lasta. Jonkun ajan kuluttua tuli kuitenkin kännykkään valokuva jossa vauva oli. Minäkin sain sen nähtäväkseni. Ilmoitin että kyllähän noita vauvojen kuvia voi napata ihan mistä tahansa nettisivuilta mutta onnea vaan nyt sulle, tuore iskä.
Lyhyestä virsi kaunis. Pari yötä sitten saamani puhelu oli tätä samaa diipadaapaa jota siis itse kävin suhteellisen pitkään läpi. ex-porsaani nykyinen vaimokin on kuulema Marian tavannut (small world, huh?) ja antoikin varsin pätevän lausuman tästä erikoisesta Mariasta: skitso. Sen tarkemmin en tätä asiaa enää pui koska on liian monimutkainen kaikkiaan yrittääkään selittää.
Alunperin mun piti kirjoitella ajatuksiani alastonkalentereista joita ihmiset joka niemessä ja notkossa askartelevat jonkun hyväntekeväisyyskohteen vuoksi. Fuck dät shit. Lopettakaa niiden kalentereiden kanssa puuhailu ja kuvatkaa jotain muuta, ihan mitä tahansa muuta. Tai varokaa vaan, kohta repäisen minäkin kalsarit jalasta ja pistän kameran laulamaan.
Antisankaritar-kalenteri vuodelle 2014 on jo lähes toteuttamista vaille valmis. Jotain iskulauseita sitten asetellaan siihen paljaan perseen tai reiden viereen kuten "voihan se olla ettei huomenna vituta".
Illanjatkoo ja noudata sinäkin luonnon kutsua ja liity joukkoon tummaan ja hurjaan osoitteessa www.facebook.com/Antisankaritar eli tosson se linkki ->
[url=https://www.facebook.com/Antisankaritar?ref=hl]Linkki[/url]