Parisen viikkoa sitten kiristelin hampaita kun makkarin ikkunassa roikkui joku laitapuolenkulkija keskellä yötä. Kuten jo mainitsin, meinas tulla savet housuun säikähdyksestä.
Tosson linkki angstishumoristiseen rykäelmääni aiheesta Epätoivottu yövieras: http://www.city.fi/yhteisot/blogit/antisankaritar/121531/
Jotta elämä ei olisi lainkaan tylsää, yläkerran naapurilla on vaikeaa.
Siis really vaikeaa.
Sain vähän liiankin tarkan selostuksen eräänä aamuna perheen muorilta, kuinka heidän perhettään on kohdannut trauma ja asuinpaikkaakin piti vaihtaa. Kun kuulin tarinan, en tosiaan pitänyt traumaa vähäisenä ja ajattelin että ihmisten pitää saada olla rauhassa ja kerätä sielunsa rippeitä jne jne.
In no time, tämä mainittu pesue asettui iloisesti taloksi ja alkoi armoton ovien paiskominen, hyppiminen, tavaroiden heittely ja se klassinen pattereiden kolistelu. Kaiken muun mä vielä ymmärrän, jopa sen ettei koiriaan (isokokoisia, monta) jaksa aina viedä puistoon asti kuselle ja kaiken mä ymmärrän. Mutta ne helvetin patterit…. pattereiden kolistelu… se on näköjään kirjattu johonkin hämärien maalaisunderground-piirien ”let´s vituttaa naapuria”-ohjekirjaseen. En kässää.
Mainittakoon myös että talomme ylimmässä kerroksessa asuu juippi, joka juhlii aina kun mahdollista. Tavoistani poiketen en ole kirjaillut passiivis-aggressiivisia lappuja ilmoitustaululle vaan antanut talon elää elämäänsä:
jospa sitä itsekin kasvaisi vähän ihmisenä kun ei joka asiaan puutu ja sillä viisiin.
Viime viikon keskiviikkona annoin verbaalista palautetta hieman puolenyön jälkeen mainitulle yläkerroksen juipille, kaverinsa ja hän suuntasivat baariin neliveto päällä ja voi sitä iloa ja riemua! Onneks mä sain unen päästä kiinni jo ainakin kahden jälkeen ja sitten olikin mukava herätä uuteen aamuun 5.15 ihan sikahyvin levänneenä.
Samaisena möly-yönä myös tämä uusi koiraperhe ihmisineen piti taas helvetillistä möykettä ja kolinaa puoleenyöhän asti ja kyllä se sekin vähän vitutti mutta jätin edelleen valituslappuset kirjailematta ja päätin että antaa olla, kyllä ne siitä rauhoittuu.
Vaan vittu miten kävi?!
Tänä aamuna sain kuulla eräältä taloyhtiömme vastuuhenkilöltä että minun asuntooni on viime keskiviikkona tullut ”ukko humalassa kottiin ja riehunut”. Raportin metelöinnistä ja humalikoista oli tehnyt, tadaa, kukas muu kuin tämän uuden koiraperheen emäntä, siis se paksuposki joka kusettaa koiransa pihalla, vetää röökiä sisällä ja ei vittu voi saatana!!!!!
Jokainen varmaan tietää sen tunteen kun raivostuu niin että silmissä mustenee ja korvissa kohisee?
Oikaisin tarinan pikaisesti osaltani ja painelin sitten raivopäissäni kirjoittamaan emailin isännöitsijälle.
Referoin sitä hiukan tähän:
”…ilmoitus kännisistä ukoista kohdallani ei pidä paikkaansa, mutten ole siitä loukkaantunut. Kerronpa kuitenkin omasta puolestani hieman yläkerran porukan tekemisistä:
He ulkoiluttavat koiriaan talon pihalla, polttavat tupakkaa sisällä ja pitävät vittumaista meteliä kellon ympäri. Heidän asunnostaan on muuttopäivästä lähtien kuulunut mitä omituisempaa älämölöä joka jatkuu joka ilta pitkälle yöhän asti. Ilmeisesti ei ole sellaista ovenpieltä tai kynnystä, mihin joku ei aina kompastu ja vedä nurin puolta irtaimistoa. Ja tätä en sano edes liioitellen, meteli on sanoinkuvaamaton ja olenkin tehnyt parhaani että omasta asunnostani kuuluu samanlaita ääntä. Olen mm. hakannut pattereita metallikauhalla. No ei sentään.
Ilmeisesti puolella perheen väestä on puujalat, askelten ääni on normaalia voimakkaampaa etenkin yöllä kello 24 jälkeen. Siellä paiskotaan käytävän ovea, kolistellaan huonekaluja, huudetaan kovaäänisesti ja mikä parasta, hakataan pattereita yöllä: syytä on vaikea arvailla. Liekö asunnossa liian vähän neliöitä asukkaisiin nähden, ei tila riitä?
Koska ymmärsin perheen kokeneen melko suuren trauman tässä kuluneen vuoden aikana ja heidän elinolosuhteensa ovat muuttuneet radikaalisti, olen antanut asian olla.
Nyt, ilmoittaisin siis näin sähköisessä muodossa että viimeksi 5.-6.6.2012 kello 22.30 – 00.30 välisenä aikana oman asuntoni yläpuolisesta asunnosta kuului äänekästä elämää, patterinkolisteluineen kaikkineen. Tämä ilmoitus koskee kuitenkin jokaista iltaa ja yötä heidän kohdallaan siitä asti kun he taloon muuttivat.
Sitten on tietysti tämä saman rapun kolmoskerroksessa asuva nuorimies, mikälie sukunimeltään. Hänen ovensa on auki myös kaikille halukkaille etenkin keskiviikkoisin ja olen ojentanut tyyppiä sanallisesti joitakin kertoja, viimeksi noin viikko sitten.
Pahoittelen viestini vihamielistä sävyä mutta taloyhtiöstämme on tullut varsinainen ilotalo ja syyllistä etsitään nyt ihan väärästä osoitteesta.
Ainakin tuolle yläkerran porukalle voisi jo huomautuksen antaa, syitä kyllä löytyy. Toivotan myös kenet tahansa rakennustarkastajan viettämään yön sohvallani desibelimittarin kanssa tekemään vaikka tilastoa yöllisistä miesvieraistani. Jumalauta, oliskin edes semmosia, on vain näitä ikkunanpielissä roikkuvia lentäviä puliukkoja joiden takia saa myös valvoa ja soitella poliisille. Palataan asiaan!
Ps. Seinänaapurini, tuo mahtavan iso äijä on keksinyt uudestaan pensastrimmerin. Toissapäivänä se puski pensasaidasta läpi kaljakeissi edellä, kapakkaruusu perässä. Nerokas jätkä, eikö?”
Että tämmöstä.
Ai niin. Pankkikorttini tuli viime perjantaina. Luvattu toimitusaika oli alunperin kaksi viikkoa joten Nordea paransi suoritustaan. Haluaisin kovasti ajatella että palautteena lähettämäni blogini linkki auttoi mutta tuskinpa sentään. Sentään nyt on tämä muoviraha.
Rakkaudella vaan,
Antis.