Löysin itsestäni ei-niin-mairittelevan-merkinnän facebookista.
Eräs laskusuuntaisella luovuuspotenssilla varustettu kaverini oli merkinnyt minut kiertävään statuspäivitykseen jossa ”ennustettiin” mitä kukakin tekee vuonna 2035.
Jostakin onnekkaasta tulee presidentti, joku toinen on rikas nyrkkeilijä, kolmas (hupsistarallaa, alkaa vähän jo livetä asialinjalta) on ojanpohjassa makaava spurgu, neljäs asuu rikkaana Pariisissa, viides keksi vissiin syöpälääkkeen ja kuudes, tadaa, ryyppää ja elää sossun rahoilla. Enkös vaan löytäny nimeni tuosta kutoskohdan huumoripläjäyksestä?
Ennenkuin edes luin listan loppuun, ehdin toivoa etten ole mainittuna missään hah-hah-hauskassa tulevaisuudennäkymässä.
Väitän olevani ihan huumoria ymmärtävä ihminen. Suokoon nyt kaikki maailmankaikkeuden jumalat ja pyhimykset anteeksi ihmisyyteni, mutta vedin herneen nenään.
Ei ole hauskaa tulla nimeltä mainituksi yhteydessä joka indikoi työmotivaation puutetta, köyhyyttä, kurjuutta ja elämän täydellistä näköalattomuutta.
Alkoi vituttamaan koko naamakirja aivan helvetisti ja sormi käväisi jo ”poista profiilini”-nappulalla mutta jäin silti hengen heikkoudessani roikkumaan sinne.
Kiertävät statuspäivitykset on vähän niin ja näin.
Oma näkökulma asiaan on se, että jos ei keksi mitään omaperäistä kirjoitettavaa, parempi on olla kirjoittamatta mitään.
Perseintä on lupaa kysymättä julkaista juttu kaverista, varsinkin jos se on vähän negatiivinen.
Sama pätee valokuviin, kaikkea ei tarvitse eikä pidäkään julkaista sosiaalisessa mediassa. Kännikuvat, paljasta pintaa… Jokainen tekee omille, itseään esittäville kuville mitä haluaa, mutta fiksu ihminen ymmärtää jättää postaamatta foton jossa kamulla on ”huono hetki”.
Jos sama pätisi tästä lähtien myös statuspäivityksiin, etenkin niihin paskoihin, jokaprofiilissa kiertäviin ketjuviesteihin, joissa anellaan suomaan ajatus milloin millekin saatanan ”causelle”, pyydetään hiljentymään hetki milloin kenenkin muistolle tai jotka muuten vain on selkeästi ”ei sinun suusta”.
Mä rakastan mun siskoa, mä rakastan mun avomiestäni, mä rakastan isii, äitii, mummoo, tätii, serkkuu, veljee ei oo, koiraakissaalintuakultakalaa, tunnen maailmantuskaa terroritekojen edessä ja sytytän kynttilän jos siltä tuntuu.
Herne on syvällä ontelossa vieläkin. Prkele.
Kopio tämä statukseesi jos.