Pakkasta on sellanen miljoona miinuksen puolella ja minulla onnekkaalla paskiaisella ei ole edes lämpimiä välihousuja tai kuten kansankielellä sanotaan ”pitkiä kalsareita”. Naisihmisenä vältän viimeksimainittua sanaa, mutta tartteis kyllä lämpimät .. pitkät … kalsarit..
Aloitin Champix-nimisen lääkekuurin jonka pitäisi auttaa tupakanpolton lopettamisessa. Toimii. Eilen korkkasin lääkepakkauksen ja tänään jo yrjöilin töihin mennessä ja työpaikan vessassa. Mahtavaa. Kolme kertaa päivässä mulla on breikki milloin kipasen tupakalle ja kolme kertaa tänään voin todella huonosti aina tupakan jälkeen. Unohdin siis kolme kertaa että lääke pistää röökin jälkeen yrjöttämään (tätä ei toki tapahdu kaikille, jotkut voi saada muita kivoja sivuvaikutuksia, google Champix)
Päivän aktiviteetteihin kuului pallojumppa (plus paljon muutakin). Just kun olin saanut jäiset reisiläskini sulateltua ikiroudasta (ne puuttuvat kalsarit…) niin suuntasimme koko työporukan voimin liikuntahallille. Yritin vetäytyä reissusta syyllä ”Onko pakko?” Kollega repesi ja kehoitti vaihtamaan kamppeet ja niin sitä mentiin hanhenmarssia saatana ainakin 27 asteen pakkasessa kilometrin verran. Onneks olin huonovointinen, en ehtinyt paljonkaan keskittyä jäisiin jalkoihini. Pelkäsin kyllä saavani kuolion, mutta vielä olen jaloillani pysynyt.
Seuraava muuvini on mummon luona kyläily ja kotiin sohvalle lojumaan. Tosin viikonlopun lojumisen jäljiltä selkäparkani on niin kipeä etten periaatteessa voi istua pitkiä aikoja. Saati sitten ”lojua”. Aargh. Ja voi mikä harmitus, Leslie Nielsen on kuollut. Hö.