Jeps. Tarinointi rakkauden vuoristoradasta jatkuu, tää on jo osa 3. Suattaapi tulla lisääkin.
Tässä oon nyt mietiskellyt tätä entistä elämääni nämä muutamat päivät alkaen raivostuneen vaimoihmisen puhelinsoitosta. Ex-porsaani oli siis erehtynyt käymään vaimoonsa käsiksi keskellä katua ja jos oikein ymmärsin, itse ilkitekijä sai sitten vertavuotavia haavoja päähän ja tiedä sitten onko sillä hampaat miten kurjassa kunnossa?
En muista kerroinko vaimolle että nyt kannattaa pitää ukkoa silmällä nimittäin se on ennenkin saanut kolhuja käytyään naisiin käsiksi. Eräänä uutena vuotena oltiin porukalla juhlimassa vuoden vaihtumista ja väittäisin että ilta oli ollut oikein mukava. Meillä oli iso kaveriporukka ja uusi vuosi otettiin vastaan asiaankuuluvin menoin, viini virtasi jne.
On mahdollista että mulla ja ex-kultamurusella oli ollut jopa hieman seesteisempi vaihe meneillään jonkun aikaa, ei oltu riidelty, muita naisia ei mahdollisesti ollut ilmaantunut kuvioihin ja elämä oli suht ok. Ikuisena optimistina olen saattanut jopa nauttia elämästä että kyllä se tästä taas iloksi muuttuu, asiat järjestyy. . . Siinäpä sitten yhdessä ja porukalla juhlittiin. Illan aikana minä iskin tarinaa millon kellekin koska musta tulee tuutingissa erittäin sosiaalinen jopa rasittavuuteen asti ja tykkään turinoida ihmisten kanssa vailla sen kummempaa taka-ajatusta.
En ollut huomannut että mun käytöksestäni olisi ollut kellään mitään valittamista mutta annas kun baari meni kiinni ja ihmiset parveili siinä ulkona vielä tilaillen takseja sekä miettien mitähän söis.
Herra älyämpäri suuttui minulle yhtäkkiä ja alkoi vaatia vastahakoista päätäni vadille: olin jutellut jonkun miehen kanssa koko illan. Sanoin että olen kyllä tarinaa iskenyt ihan kaikille täällä, kaikkihan myös näki että näin tapahtui ja mitäs sä nyt siinä riehut saatana, paraskin sanoja?!
Sillon läks ku skumppapullo Tukiaisen kädestä, laajassa kaaressa lähti tulemaan isku suoraan päätä kohti. Sain väistettyä, isku osui olkapäähän. Seurassa ollut kamu hermostui ja nappasi ukkoa kädestä että täällä et lyö ihmisiä. Äijäparka ei uskonut käskytystä vaan lähti tulemaan päälle uudestaan ja vaikka kuinka suojauduin, tuli nyrkistä suoraan päähän, se kyllä hieman kirpaisi.
Siitä meni tasan kolme sekuntia kun hän itse makasi läheisessä ruusupuskassa selällään, ei valoa ikkunoissa käyttääkseni tosi ontuvaa kielikuvaa. Yksi seuralaisistamme tiputti tämän naisia-koskaan-en-ole-lyönyt-tyypin kertaiskulla, täystyrmäys.
Ongelmaksi muodostui toki sitten se että tän taparyssijän päästä tuli verta ja suuhunkin vähän koski. No, mulla koski päähän eikä auttanut sitten muuta kuin lähteä päivystykseen paikkauttamaan tätä saatanan oman elämänsä antisankaria (siis ei minua vaan sitä eksää). Lyhyestä virsi kaunis: äijällä leuka murtui, tuli aivotärähdys ja pari hammasta lohkesi.
En ehkä ole paras antamaan arviota siitä saako ihmisiä lyödä mutta tyyppi joka on sortunut uhkailemaan ex-tyttöystäväänsä kuumalla silitysraudalla sekä tykkää hakata nyrkeillä ikäänkuin joudutti tämän omalle kohdalleen sattuneen katastrofin tapahtumista. He had it coming.
Erinäisten vuokranmaksuongelmien takia olin laittanut äijän mäkeen jo ennen tätä tapausta. Mies sanoi majailevansa pomonsa nurkissa mutta asiasta ei saanut huudella julkisesti. Epäilin tarinaa juurikin tuon "älä kerro"-asenteen vuoksi. Annoin asian kuitenkin olla koska paska haisee pöyhimättäkin. Meidän seurustelu jatkui miten se nyt jatkuikaan ja aina kun porsasteluiltaan jouti (hyvin usein) mies asusteli mun luona ja meillä oli välillä jopa ihan kivaa. Siitä tämä vähän omituista olikin että välillä meillä oli oikeasti ihan mukavaa. Sitten kun tuli näitä konflikteja johtuen petturuudesta ja epäluotettavuudesta, hiuksia lähti ja mustelmia ilmestyi, minä en kylläkään ollut ainoa. Osumaa otti myös tämä petturiporsas kuten jo edellä mainittu.
Ollakseni aivan tositosi rehellinen on sanottava etten missään vaiheessa kokenut jääväni hopealle näissä meidän elämänmakuisissa mittelöissä. Mistä lienen sen piirteen omaksunut mutta yleensä jos joku pyrkii nyrkillä lyömään tai muuten kolhimaan, mä annan takaisin vähintään samalla mitalla. Aina ei ehkä refleksit olleet täysin hereillä mutta just tuo eräskin aiemmassa postauksessa mainittu tapaus missä hätistin äijän alasti rappukäytävään oli sellainen mistä otan vieläkin sulan hattuun. Voin kuvitella etäisesti poliisipartion mietteet kun ne tulee alaovelle ja lähes alaston mies siellä ilmoittaa että tyttöystävä pitää pidättää pahoinpitelystä. Sattui vaan menemään niin että äijä oli hetkeä aiemmin istunut päälläni lattialla ja kuristanut kaksin käsin. Jotenkin mä sain itseni tilanteen herraksi vaikka oikeasti hetken aikaa TIESIN että kuolen nyt tähän, tästä en enää selviä. No, selvisin kuitenkin. Ja tämäkin tilanne eskaloitui näin siksi, koska miehen verbaliikka ei enää riittänyt eikä selitykset menneet läpi.
Jos ei nyt kaikille jo käynyt selväksi, tämä suhde oli siis läpimätä ja sairas alusta lähtien. Kaikki mahdollinen oli pielessä mutta minä en sitä heti alkuun tajunnut. Rakkaus muuttui hiljalleen sairaudeksi, riippuvuudeksi toisesta, kostoksi sekä pahimmillaan väkivallaksi. Kumpikin oltiin sen verran persläpiä ettei tajuttu lähteä eri suuntiin. Mä sit lopulta riuhdoin itseni irti mutta jos en olisi muuttanut pois paikkakunnalta, roikkuisin siinä paskassa vieläkin aivan varmasti. Tämmöistä aloitteellisuutta ei ex-porsaani olisi kyennyt ikinä osoittamaan, sille piti aina olla joku jossain joka huolehtii ja siksipä se ilmeisesti näitä naisia haluaakin pitää enemmän kuin kolmetoista tusinassa. Järjestelynä sillai paperilla toimii muttei tosielämässä.
Tuota väkivaltaa jotenkin tekee mieli vielä aukoa. Kuten mainittu, vaimoihmisen mukaan ukko on kieltänyt ikinä naista lyöneensä vain hetkeä ennen kuin nyrkki alkoi heilua keskellä katua. Ymmärrettävästi rouva oli järkyttynyt koska tämä oli ensimmäinen kerta kun hänelle tämmöistä sattuu. Tästä syystä siis soitti mulle raivopuhelun jonka piti mennä ihan toisaalle mut olipahan avartava puhelu: sain kuulla ettei mikään ole muuttunut. Sama paska, eri paketti.
Juttu meni yleensä näin, ainakin mitä mä muistan: mies jäi kiinni/ oli jäämäisillään kiinni petostelusta, minä suutuin, äijä viskasi puhelimen seinään rikkoakseen sen jotten pääse seulomaan viestejä ja puheluita (todisteet), alkoi äänekäs riitely jossa ruodittiin muun muassa kummankin osapuolen sukupuolielimien koot, kenen äiti on rumin tai ainakin köyhin, kenen exät kaikista lihavimpia ja rumia (hänen, tämän vannon käsi Aku Ankalla), kenellä on vähiten paskaa kynsien alla ja tämmöstä loputonta höpölöpöä. Lopulta, kun ei enää muuta keksinyt äijäni mun, kävi käsiksi ja siitä seurasi enemmän tai vähemmän tasaväkinen painiottelu.
Oivalsin tuossa kuitenkin semmoisen pikku jutun että vaikka tämä hurjapää-taistelujaskani onkin mennyt naimisiin, minä ja edeltäjäni olemme ne ketkä parhaiten hänet tuntevat. Ei se uusi vaimo tunne tätä miestä ollenkaan ja se tulee käymään läpi täsmälleen tämän saman kuvion minkä minä kävin läpi.
Muistan naisen lausahduksen minulle puhelun viime hetkillä että "minun kanssa tämmönen ei käy, minä en sulata tämmöstä", hän tarkoitti väkivaltaa ja pettämistä. Ei varmaan mikään uutinen se etten minäkään sulattanut "tämmöstä". Sen takia mä kerrankin painin pelkissä alusvaatteissa tän sikaporsaan kanssa kotitalomme rappukäytävässä yömyöhällä, kun en vaan sulattanut. Äijä pääsi karkuun hissiin, minä kipaisin laittamaan vaatteet päälle ja riensin raput alas. Sulattelu jatkui pihalla tovin kunnes taas ei enää muuta kuin läts turpaan puolin ja toisin.
Cheers. Siinä on jo jutulla pituutta, ei päätä eikä häntää.
www.facebook.com/Antisankaritar [url=https://www.facebook.com/Antisankaritar]Linkki[/url]
Kato noi jos et tajua missä mennään: [url=http://www.city.fi/profiilit/antisankaritar/blogi/parisuhteista+muutama+sana/124085]Linkki[/url]
[url=http://www.city.fi/profiilit/antisankaritar/blogi/parisuhteista+viela/124094]Linkki[/url]