Huomasin just että vedin töissä kaks viikkoa kuin huppu silmillä, olin siellä ja en ollut. Työteho oli kyllä ihan järjetön, kaikkea jännää sai tehdyksi. Välillä tosin tuntui kuin olis leijunut oman ruumiinsa ulkopuolella, ylikierroksilla yhtenä hetkenä, silmät ristissä toisena.
Olisi kiva tietää miten kaikkien muiden kuuppa reagoi syksyn ja alkutalven pimeyteen? Alkaako muillakin muisti huonontua, asiat ja tavarat on ”jossain”, salasanoista ei ole tietoa vaikka ne eilen viimeksi päivitti, eväät kotona hattuhyllyllä kun itse on töissä jne.
Olen ollut keskimääräistä väsyneempi töiden jälkeen viimeiset pari viikkoa. Kun tulen kotiin, mätän ruokaa jossa on eniten ravintoarvoa itse muovikääreessä ja sen jälkeen asetun hetkeksi sohvalle silmiä lepuuttamaan.
Yleensä on käynyt niin että äijä on hätistellyt jalkeille kahdeksalta tai viimeistään yhdeksältä illalla kun kaikki hauskuus on jo tapahtunut, sinne menivät ne vapaat tunnit vuorokaudesta, jolloi piti tehdä ”jotain”.
Eilen mä olin niin väsynyt että aloin parkua kuin pikkulapsi kotiportailla, pääsi vain yksi hiton iso parku joka kesti minuutin. Sen aikana vuodatin väsymystäni, syysangstia ja pimeysahdistusta, kollotikolloti.
Ja enpäs muistakaan milloin viimeksi Hercule Poirotin tunnusmusiikki olisi saanut näin herkäksi!
Mikä tahansa saa minut itkemään: vauvat, kissat, koirat, ihmiset, eläimet, asiat, ruoka, juoma, pimeys, ihmiset toistamiseen, melkein mikä tahansa saa minut kyynelehtimään vaikka olen aimmin ollut ihan täysjärkinen.
Voi helevetti, loppus jo tää! Tulis nyt se saatanan joulu ja uusi vuosi, alkais seuraava vuosi, tulis valoa, tulis kevät, tulis jotain valoa tähän mörönperseeseen! Pliiiiisssss!!!!
Vaan ei. Vielä pimeyttä riittää ja valivali jatkuu.
Heräsin just taas vaihteeksi neljän tunnin päiväunilta. Vapaapäivänä se onkin jo ennätys.
Aiemmin päivällä oli tarkoitus vähän korjailla hajonneita vetskareita, siivoilla, tehdä pieniä sisustusprojekteja ja nyt kun kello on kohta viis, kaikki on tekemättä ja siirtyy jos ei nyt huomiselle niin ainakin ens vuoden puolelle. Lisäksi tuli impulssi vetää hirmusatsi mättöä vaikkei ole edes nälkä. Dear Eki, olenko normaali?
Kerroin jo aiemmin että mulla ei ole hajuaistia, se meni jonnekin kolmisen vuotta sitten eikä ole takaisin tullut.
Aina kun herään päikkäreiltä, mun nokkaan haisee millon minkäkinlainen inha katku. Ei oikeastaan paha muttei hyväkään ja se vaihtelee.
Taas vaihteeksi äsken heräämisen ensihetkinä nenään tuli jotain todella outoa hajua ei-mistään ja samantien olin vähän vittuuntunut. Vittuuntuminen voi myös johtua siitä kun tajusin että kaikki mitä suunnittelin aiemmin, on nyt gone, en jaksa tehdä kuin ruokaa, ehkä, ja mennä seitsemältä saunaan.
Sitten voi mennä putkaan jos jaksaa kovasti yrittää.
Ei kutsu lumihanki perhettä kun ei ole luntakaan, vain kaikenkattava pimeys.
Ja niistä D-vitskuista sen verran että onko ne nyt vai eikö ne oo kusetusta?
Päättäisivät jo!