Elämä on kovaa, mutta mihin verrattuna? Aaamu lähti lapasesta herättyäni klo 5.30. Aikaa unille olisi ollut vielä reippaat puoli tuntia, mutta nukkuhenkilö tai mikä ihme se nykypäivänä onkaan oli jättänyt hiekoituksen vajaaksi.
Työpäivä oli holtiton. Jouluradio taustalla ei rauhoittanut ihmistä yhtään , koska työtahti oli reipas, jos ei jopa mahdoton. Jouluradion myötä Joulumieli tuli ja työtaakan myötä meni- ehtikö kukaan nähdä minne se meni? Ei.
Kymmenen tuntisen työpäivän jälkeen Joulumieltä oli parasta lähteä etsimään hyvien ystävien kanssa – kirkkoon! Ystävät kerättiin samaan autoon ja auto ajettiin tyylikkäästi kirkon viereisen koulun pihan parkkipaikalle. Konsertti soikoon!
Joulukonsertti iski väsyneen työläisen mieleen kuin kirves! Upeat kuoron ja solistien laulamat joululaulut toivat joulutunnelmaa siinä määrin, ettei ollut mahdollista taipua kotiin ennen Glögien juomista. Glögipiste oli ensimmäinen etappi kävelymatkan päässä konserton jälkeen. Kyllä tuli joulumieltä kerta-annoso lisää – ja nälkä. Glögien jälkeen täytyi päästä syömään. Seuraava etappi kävelymatkan päässä oli Amarillo. Lisäannostus joulumieltä -ja ruokaa. Mieli turvoksissa Joulua ja vatsa täynnä ruokaa aiheutti väsymysen.
Porukka oli valmis Joulumielellä kotiin. Autoa lähdettiin noutamaan koulun parkkipaikalta ja autohan me löydettiin ja myös koulun pihan sulkeutuneet rautaportit!!!!!
Joulun punainen Punto jäi kaltereiden taa , mutta joulumieli lähti porukan mukaan. Joulukuusen vihreä "taksi" nouti meidät ja Puntolle tehtiin pelastus-suunnitelma aamuksi.
Konsertti ja kalterit soikoon, tämä porukka ei Joulumieltä hevillä luovuta =)
